| Dome
Karukosken haastattelu
Identiteettiongelmat,
hiphop ja r ’n’ b
Tyttö sinä olet
tähti on ohjaaja Dome
Karukosken ensimmäinen pitkä
teatterielokuva. Karukoski on aiemmin
tehnyt lyhyt- ja mainoselokuvia.
Detaljipuolella tekeminen on
samanlaista, mutta prosessina pitkä
elokuva on paljon raskaampi. Oman
jaksamisen suhteen pitkä elokuva voi
muodostua haastavaksi.
– "Yhtäkkiä
huomaa tehneensä
kahdeksantoistatuntista päivää
viimeisen vuoden ajan."
 Musiikin
kontrollointiin Tyttö sinä olet
tähdessä meni eniten aikaa.
Oli rakkausballadeja, r ’n’ b
-kappaleita, räppiä ja perinteistä
elokuvamusiikkia pianojen ja viulujen
esittämänä. Elokuvan voisi kuvitella
olevan Suomen ensimmäinen
hiphop-elokuva, mutta se ei ole
ainoastaan sitä.
– "Toisen
päähenkilön harrastus on hiphop.
Yhtä hyvin hän voisi olla poliisi,
jonka harrastuksena on shakin
pelaaminen, mutta elokuva ei silti olisi
shakkielokuva."
Karukosken mukaan
räppi liittyy tässä elokuvassa
päähenkilöiden väliseen
ristiriitaan, jossa toinen haluaa tehdä
radiosoittomusiikkia ja toinen taas
kiroaa yleisön kosiskelun.
Karukoski ja
käsikirjoittaa Pekko Pesonen halusivat
keskustella siitä, mitä liittyy
parikymppisten elämään. Silloin on jo
ryhdyttävä tekemään valintoja. Tyttö
sinä olet tähdessä kasvu ja
identiteetin etsiminen nousevat
keskiöön.
– "Olenko
minä oikealla tiellä? Onko tämä
väärä polku? Tämä on tärkeintä
tässä elokuvassa. Sitten siihen
liittyy isä–tytär-suhde ja niitä
asioita, mitä luullaan että pitäisi
tehdä."
Ei patsastelulle
Karukosken
näyttelijöiden työskentelystä
näkee, että hän panostaa näihin
paljon. Hän on itse näytellyt jonkin
verran ja hänen isänsä,
amerikkalainen näyttelijä George
Dickerson, on opettanut hänelle
näyttelijöiden kanssa työskentelyä.
 –
"Yhdellä sanalla määritellen
olen henkilöohjaaja. -- Jos minun
pitää valita kaunis kuva vai kaunis
näyttelijän hetki niin valitsen
kauniin näyttelijän hetken."
Karukoski kehittelee
kohtauksia paljon näyttelijöiden
kanssa. Minimalismi tuntuu paremmalta
kuin mahtipontisuus.
– "Vihaan
ylipatsastelua, sitä kun yritetään
änkeä repliikkiin sitä tunnetta,
mitä niissä ei oikeasti ole."
Karukosken mukaan on
väärä luulo, ettei Suomesta löydy
elokuvanäyttelijöitä, minkä takia
teatteri tunkeutuu valkokankaalle.
Ammattitaitoa löytyy kyllä:
– "Kyllä se
[näyttelijäntyön huonous] lähtee
jostain muusta. Käsikirjoituksen
heikkoudesta löytyy väärät
painotukset. Meidän elokuvassa on
todella hyvä käsikirjoitus, joten on
helppo löytää itse kohtauksen
draamasta draama. Ei tarvitse
näyttelijänä yrittää tuottaa sitä
draamaa siihen tai painottaa
sitä."
Pieni ja hento ote
Karukoski uskoo
myös, että suomalaisen elämäntyyliin
kuuluu maanläheisempi meininki, jolloin
yleisö ei välttämättä halua nauttia
suurellisesta shakespearelaisesta
tyylistä, vaan kaipaa pienimuotoisempaa
lähestymistapaa.
 ’Kiltimpi
kosketus’ on mainosslogani, mikä
pakotettiin aikaisemmassa haastattelussa
keksimään, mutta Karukoski ei sitä
karsasta edelleenkään. Hän nauttii
elokuvista, joissa vakava ja tärkeä
tarina voidaan kertoa kauniimmalla
otteella.
– "Onko
elokuvaa pakko käyttää jonain
helvetin ohjaajan terapiamuotona? ’Nyt
mä suollan tänne kaiken sen paskan
mitä olen kokenut nuorempana!’ "
Käsikirjoittaja
Pekko Pesosen kanssa Karukoskella on
seuraavaksi kehitteillä komedia
pohjoisen pojista. Elokuva kertoo kolmen
miehen lauantai-iltaisesta digiboksin
etsinnästä ja samalla omanarvontunnon
hakemisesta.
Teemu Passoja |
