| Haastattelussa Dome
Karukoski
Häpeän rajojen yli
Dome Karukoski haluaa
mennä lähelle ihmistä ja kuljettaa
tunteita
Tummien perhosten
koti pohjautuu Leena Landerin
samannimiseen romaaniin, joka oli
Finlandia-palkintoehdokas 1991. Kirja on
käännetty neljälletoista kielelle.
Romaanin on käsikirjoittanut elokuvaksi
Marko Leino ja Markus Selin
häärii tuottajana.
Elokuvan tekeminen
oli ohjaaja Dome Karukoskelle
raskasta ennakkopaineiden takia.
Itsekriittinen mies asetti rimaa liian
korkealle.
– Tyttö sinä
olet tähti oli menestys. Markus
Selin on menestystuottaja ja kirja oli
menestys. Nyt jos tämä mokataan, niin
se olen minä joka sen mokaa, ajattelin.
Mutta nyt voin nukkua yöni hyvin.
Karukoski halusi Tummien
perhosten kodin tematiikassa
tarttua selviytymistarinaan, häpeästä
irtautumiseen.
– Hylkääminen ja
syyllistäminen. Ne perustuvat samaan
asiaan: lapsi hakee hyväksyntää, eri
asiat aiheuttavat epäonnistumisia,
josta lapsi syyllistää itseään ja
kantaa häpeää. Olen yrittänyt omassa
elämässänikin pohtia mistä itse
kannan häpeää. Yritän nykyään
ylittää häpeän rajoja.
Tunne ja humanismi
Karukoski ei ole
halunnut muuttaa ilmaisuaan ja
käsittelytapaansa esikoiselokuvaansa Tyttö
sinä olet tähti verrattuna.
Tunteen kuljettaminen, humaanius ja
optimismi ovat miehen mieleen.
– Olen aina
lähellä ihmistä ja tunnetta. Käytän
tietynlaista kuvakerrontaa. Katsoja
pystyy kulkemaan päähenkilön tunteen
kautta niin vahvasti, ettei elokuvaa
tarvitse hylätä missään vaiheessa.
–
Isot asiat ovat aina samanlaisia, en
usko että pystyn muulla tavalla
ohjaamaan. Haluan tehdä elokuvia
kiltillä otteella. Tällaisenkin
tarinan voisi tehdä niin, että
tunnetta, ahdistusta ja kurjuutta,
oksennetaan katsojan päälle. Vaikka
tarina olisi traaginen, niin yritän
kertoa sen niin, että katsoja pystyisi
itkemään ja nauramaan samassa
elokuvassa.
Luottamussuhteet
Tunteiden painotus
näkyy Karukosken henkilöohjauksessa,
johon ohjaaja panostaa paljon.
Kuvauspaikalla käytetään erilaisia
keinoja näyttelijöiden avautumiseen ja
luottamussuhteen synnyttämiseen.
Kuvauspaikalla saatetaan puhua vain
roolihenkilöiden nimillä.
– Yksi keino on,
että ollaan täysin rehellisiä
toisillemme. Kerrotaan muille mitä
häpeämme ja toisaalta mistä olemme
ylpeitä. Harjoittelimme ja
improvisoimme paljon ja puhumme tavasta
näytellä kameran edessä.
Eräs
näyttelijöistä pantiin muun porukan
eteen laulamaan tangoa koska hän
tunnusti häpeävänsä laulamista.
– Se aiheuttaa
kaverissa sellaisen prosessin, että
hän uskaltaa olla meidän muiden
edessä täysin rehellinen ja näytellä
avoimesti.
Riippumatta
tyylilajista Karukosken elokuvissa on
keskiössä jonkinlainen sosiologinen
ongelma. Seuraava elokuva on
draamakomedia. Elokuva saa viihdyttää
mutta se voi samalla myös parantaa
maailmaa.
– Yritän tehdä
lajityyppinä eheän komedian. Pyrin,
että katsoja nauraa koko elokuvan ajan
mutta poistuessaan teatterista alkaa
miettiä saako tälle edes nauraa?
Teemu Passoja |