| Haastattelussa
Ari Matikainen ja Jorma Kääriäinen
Tuhannen hotellin
kautta
Laulaja Jorma
Kääriäisellä ei ole yhtä
kimaltelevaa paitaa päällään kuin
esiintyessään, mutta kyllä hän
erottuu kirkkaan sinisessä
pikkutakissaan. Mies antaa lempeän ja
rehdin vaikutelman itsestään,
samanlaisen kuin dokumenttielokuvassa Yhden
tähden hotelli. Elokuvan
ohjaaja Ari Matikainen vastailee
kysymyksiin puhelimessa.
Moni muistaa Jorman
Agentseista, mutta muutakin on tullut
tehtyä. Varastomiehen hommia ja
autovuokraamovirkailijan töitä on
kokeiltu, mutta musiikin parissa
Kääriäinen on häärinyt vuodesta
1975. Ajokilometrejä ei ole laskettu
– miehellä on todella mittava
keikkatausta.
 –
Agentsien kanssa me paukutettiin 12
vuoden aikana 1052-1053 keikkaa.
Tigersien aikoina eli Freddie Falcon
-nimellä kun mä kiersin, niin silloin
me tehtiin vielä kovempaa tahtia.
Parempi kun niitä ei laske. Menee vaan.
Sillä tiellä tässä ollaan.
Lapiohommia
Ari Matikainen puhuu
hyväntahtoisesti
"ammattitaitoisista
lapiomiehistä" viitatessaan
Jormaan ja Agentseihin. Hän halusi
tehdä Taideteollisen korkeakoulun
lopputyönään dokumentin suomalaisesta
tanssimusiikki- ja lavaelämästä.
Jorma Kääriäinen oli hänelle selvä
vaihtoehto.
Janne Haavisto oli
tehnyt musiikkia Matikaisen aiempiin
tuotantoihin ja on myös Kääriäisen
soololevyjen tuottaja. Ensimmäisen
soololevyn teon jälkeen Ari otti
yhteyttä Haaviston kautta
Kääriäiseen. Haavisto on vahvasti
mukana uudessa kotimaisessa elokuvassa,
koska hänen kauttaan hoitui myös
Aleksi Salmenperän Miehen työ -elokuvan
musiikki.
Kääriäistä
arvelutti ensin, että minkälaista
juttua Matikainen oli lähdössä
tekemään. Matikainen vakuutti
laulajan, koska aikeena oli tehdä
puhdas muusikkodokumentti, ja ohjaaja
tunsi Kääriäisen taustoja Agentseja
aiemmaltakin ajalta.
Kolmen vuoden
kuvaukset
Kääriäinen halusi
kysyä Agentseilta ensin luvan ryhtyä
kuvauksiin, koska he tulisivat olemaan
elokuvassa myös vahvasti esillä.
– Kundit sano,
että tee ihmeessä, eihän tommoista
ole koskaan tehty. Sä oot vielä
elossa. --- Mutta ei meistä kukaan
olisi osannut ajatella, että tämä
olisi ollut tällainen kolmen vuoden
projekti!
Art Films ja Arto
Halonen saatiin tuottajaksi, josta
Kääriäinen on tyytyväinen. Pitkien
kuvauksien aikana kaikista tuli hyviä
ystäviä keskenään. Luottamus oli
syvä:
 –
Meidän ei kenenkään tarvinut kantaa
murhetta siitä mitä ollaan
tekemässä. Pelisäännöt olivat
selvät. Siinä vaiheessa kun materiaali
on läjässä, niin Ari tekee siitä
sen, minkä hän haluaa. Ja se on
sellainen kuva minkä hän on
muodostanut minusta tämän kolmen
vuoden aikana. Ja se näytetään.
Kukaan meistä ei puutu siihen.
Katsoja kuljettajana
Ari Matikaisen
lähestymistapa dokumentintekoon on
tunnelähtöinen. Hän vastustaa
ajatusta, että dokumentissa katsoja on
passiivinen vastaanottaja, jolle
tuputetaan liikaa informaatiota.
– En halua tunkea
silmät ja suut täyteen tietoa. Lähden
tunteiden ja myötäelämisen kautta
rakentamaan elokuvaa. Katsoja on
enemmänkin kuljettaja, ei matkustaja!
Matikainen halusi
nostaa isosta kuvausmateriaalista esiin
kolmen vuoden tunteiden kirjon ja
tarkastella muusikon ammattia usealta
kantilta. Ohjaajalla on itselläkin
musiikkitaustaa. Mukaan otettiin iso
festivaalikonsertti ja pikkuruinen
tanssilavakeikka, kesää ja talvea,
itkua ja naurua.
Lempeä laulaja
Kokemuksen karttuessa
pystyy esiintymiseen ja musiikin
tekemiseen suhtautumaan vapautuneemmin.
Kääriäinen on tyytyväinen, kun
enää ei tarvitse suoritusta viilata
pilkuntarkaksi.
– Ei enää jaksa
murehtia, että tulikohan tuo ääni nyt
ihan varmasti puhtaasti. On uskallus
jättää sinne semmoista, että tuo se
on. Miksi lähteä korjaamaan, jos se ei
ole rikki?
Kääriäisen suuri
esikuva on Kuningas itse, Elvis. Mutta Yhden
tähden hotellin perusteella
voisi sanoa, että Jorma on
elämäntapojensa suhteen kiltimpi
rock/iskelmätähti kuin esikuvansa.
Kääriäinen toppuuttelee ensin:
 –
Sitten kun olen pahana, olen todella
pahana. Itse on vaikea sanoa. Sun
pitäisi kysyä orkesterin porukoilta...
Mutta kyllä minä tuommoisen ihmisen
näen joka ikinen aamu peilistä.
Tulevaisuuden haaveet
ja suunnitelmat keskittyvät
Kääriäisellä seuraavaan soololevyyn
ja isoon konserttikiertueeseen Riku
Niemi Orchestran kanssa. Matikaisella
tuntuu olevan kaikki projektit vielä
auki. Mies ei ainakaan halua paljastaa
vielä seuraavan elokuvan aihetta.
Fiktion tekeminenkään ei ole pois
suljettu mahdollisuus, ohjaaja ei ole
ahdaskatseinen:
– Elokuva kun
elokuva. Hyvä biisi on hyvä biisi, oli
se sitten humppaa tai heviä!,
Matikainen nauraa.
Teemu Passoja |
