Ihmisillä on tarve kertoa

Bolivialaissyntyinen Jussi Oroza (s. 1966) on elänyt valtaosan elämästään Suomessa ja työskennellyt pitkään dokumenttielokuvien parissa. Parhaiten hänet tunnetaan Ylen Tarinatelttaprojektista, jossa taltioitiin lähes 600 suomalaisten kertomaa tarinaa. Ne nähtiin televisiosarjana (2010–2013) ja konseptia on hyödynnetty myös muualla. Tarinateltan pohjalta Orozan on tehnyt myös ensimmäisen pitkän dokumenttielokuvansa Tarinoiden Suomi.

Oroza kertoo Tarinateltan syntyneen vajaa kymmenen vuotta sitten, kun Ilkka Vehkalahti Ylen Dokumenttiprojektista kutsui dokumentintekijöitä ympäri Suomea esittelemään ideoitaan.

Jussi Oroza

Veljeni Benjamin oli mukana ryhmänsä "työttömät elokuvantekijät" kanssa ja ehdotti tarinatelttaa. Muitakin ajatuksia oli aluksi mukana, mutta jostain syystä teltta toimi parhaiten: mustat verhot, irtautuminen maailman menosta ja keskittyminen yhteen ihmiseen. Se toimi hyvin. Ihmiset saivat puhdistettua sielunsa ja kerrottua tarinansa – tulla kuunnelluksi.

Tarinateltan kanssa kierrettiin ympäri Suomea ja teltan tulosta ilmoiteltiin paikallismediassa. Orozan mukaan ihmisiä ei ollut vaikea saada telttaan kertomaan tarinoitaan.

Se oli oikeastaan helppoa. Ihmisillä on tarve kertoa ja tulla kuulluksi. Usein telttaan oli jopa jonoa. Teltassa kullekin annettiin yleensä puolisen tuntia aikaa jakaa tarinansa.

Pitkä dokumentti oma projektinsa

Lukuisat teltassa kerrotut tarinat ovat antaneet Suomesta ja suomalaisista moniäänisen kuvan, jonka Oroza halusi jo alkuvaiheessa tuoda myös valkokankaalle.

Tarinoiden SuomiEnsin sarjan piti tulla vain nettiin, mutta Yle huomasi, että nämä ovat pirun hyviä ja niin tehtiin tv-sarja prime timeen. Saman tien minulle tuli ajatus, että tehdään tästä Tarinoiden Suomi elokuva, pitkä elokuva elokuvateatteriin Suomi 100 juhlavuodelle.

Yhdeksän vuotta valmisteltu elokuva pohjautuu Tarinateltassa kerrottuihin tarinoihin, joista elokuvaan on poimittu kolmisenkymmentä. Kaikkia tarinoita ei ole kuultu sarjassa vaan elokuvaan on kerätty aineistoa myös erikseen. Orozan mukaan elokuva on ollut sarjan rinnalla oma projektinsa.

Elokuva on saatava toimimaan kokonaisuutena. Niinpä lähdin viime kesänä ja myös kesällä 2014 keräämään tarinoita ja aineistoa vain elokuvaa varten.

Elokuva poikkeaa televisiossa esitettävästä sarjasta siinä, että elokuva tarvitsee kokonaistarinan, jonka alla yksittäiset tarinat luovat kokonaisuuden. Kun elokuvan tarina oli mietitty, alkoi iso ja haastava työ sopivien tarinoiden valitsemisessa.

Elokuvaa tehdessä piti ensin päättää, mikä olisi draaman kaari. Ensimmäisenä tulee rakastuminen, syntymä ja lopulta kuolema, lisäksi mukaan piti sisällyttää Suomen historiaa. Tarinoiden valintaprosessi tapahtui sen kautta, kuinka paljon tarina kosketti minua. Jos tarina kolahti, otin sen mukaan ja katsoin mihin se sopii. Kaikista julmintahan on tarinoiden rankkaaminen, kun sinulla on niin paljon tarinoita, kymmeniä tunteja joita haluaisit näyttää.

Kohti parempaa maailmaa

Tarinoiden Suomen tarinat ovat osin karuja ja jopa rajuja. Ne avaavat, mitä eläminen on Suomessa ollut ennen ja nyt. Orozaa itseään koskettivat eniten rakastumista ja kuolemaa käsittelevät tarinat. Dokumentin rikkaus on tarinoiden moninaisuudessa, josta kaikille löytyy samastumispintoja. Jokainen tulkitsee tarinoita tavallaan. Oroza toivoo, että dokumentti saisi ihmiset kuuntelemaan toisiaan, mikä veisi maailmaa edes pienen askeleen verran parempaan suuntaan.

Tarinoiden SuomiToivoisin, että elokuva motivoisi ihmisiä jakamaan ja kuuntelemaan tarinoitaan. Sitä kautta me kaikki tulemme näkyviksi, kun meitä kuunnellaan. Se on kommunikaatiota. Siltä osin toivon dokumentin tekevän maailmaa paremmaksi. Mustavalkoisuus ja päälle puhuminen voisivat edes jonkun verran vähentyä.

Tarinateltta ja Tarinoiden Suomi on ollut Orozalle pitkä, mutta antoisa projekti. Se on ollut myös raskas, sillä ihmisten tarinat jättävät jälkensä myös tekijään. Seuraavaksi Oroza aikookin tehdä jotain muuta, keskittyä itseensä.

Kymmenen vuotta on ollut raskas aika prosessoida ihmisten sekä traagisia että onnellisia hetkiä, joten ehkä seuraavan elokuvan teen itsestäni. Sitä ennen olen lupautunut leikkaamaan yhden elokuvan mutta vuodenvaihteen jälkeen aloitan tämän oman projektini.



Lue myös