Sivulliset haaveilevat paremmasta

Kun näyttelijä Pekka Strang lähetti J-P Valkeapäälle kuvaterveisiä talvisesta Fuengirolasta Espanjan Aurinkorannikolta, jossa Strang oli kuvaamassa tv-sarja Paratiisia, se innoitti Valkeapään Hetki lyö -elokuvan tekoon.

Kuvat kertoivat suomalaisuuden ilmenemisestä siellä, kahviloista, baareista ja muusta. Hän tiesi, että arvostan siellä olevaa estetiikkaa. Yksi kuva hätkähdytti minua erityisesti. Salaa otetussa kuvassa keski-ikäinen nainen istuu kevyttoppatakki päällä baarin kattoterassilla. Hartiat eteenpäin painautuneena, hiukset sekaisin, meikit eiliseltä. Nainen katsoo edessään olevan täyden kaljatuopin pohjaan, mutta katse näyttää kohdistuvan naiseen itseensä. Katse ei jättänyt minua rauhaan, se oli järkyttävä. Se oli täynnä kauhua, vihaa ja pettymystä, ikään kuin hän olisi nähnyt tuopin pohjassa menneen elämänsä, nykyhetken tai tulevan. Minun päässäni nainen muuttui rikostarinan päähenkilöksi, ja aloin kehitellä muita henkilöhahmoja ja tarinaa.

Vuodenajasta riippuen Aurinkorannikon asukkaista noin 20 000 – 30 000 on suomalaisia ja pysyvästi alueella asuvia suomalaisia on noin 15 000 – 20 000.

Fuengirola on kiinnostanut Valkeapäätä pitkään suomalaisperspektiivin takia: kun on lämmintä ja halpaa viinaa, unelma helposta elämästä voi muuttua painajaiseksi, ja myös rikolliselementin takia, sillä se on huumerikollisuuden keskeinen satama Euroopassa. Se on Valkeapäästä kiehtova paikka, kuin tehty rikoselokuvalle. Lisäksi hän oli jo jonkin aikaa halunnut tehdä rikoselokuvan, henkilövetoisen tarinan pikkurikollisista, jotka sotkeentuvat liian isoihin kuvioihin. Sen tyyppisen jutun mistä Donald E. Westlaken, Elmore Leonardin ja Charles Willefordin kirjat kertovat.

Elämän kolhimiksi joutuneista sivullisista, jotka päättävät tasata tilit kohtalonsa kanssa. Halusin tavoittaa edellä mainittujen kirjailijoiden teosten rikkinäisten ihmisten myötätuntoisen kuvauksen, tumman huumorin sekä eksistentialistisen ytimen.

Valkeapää kirjoitti käsikirjoituksen koronakaranteenissa.

Sivuosissa olleet pääosiin

Valkeapää koekuvasi osan näyttelijöistä. Kaikki koekuvauksiin kutsutut olivat hänen suosikkejaan. Hän uskoi, että he kaikki olisivat elokuvan rooleissa kiinnostavia omalla tavallaan. Outi Mäenpäätä ja Johannes Holopaista hän ei koekuvannut, koska oli nähnyt paljon heidän töitään ja halusi heidät.

Ilkka Heiskanen tuli koekuvauksiin kysyen ensimmäiseksi missä on vessa, hänen pitää laittaa tukka. Hän alkoi tehdä itselleen vesikampausta. Siitä tiesin, että hän on juuri oikea Mikon rooliin. Kampa on ikään kuin alkoholistin viimeinen keino pitää itsensä kasassa. Sen olen oppinut elämäni varrella lähipiiriäni ja tuntemattomia seuraamalla. Alkoholistin kampasuhde on minulle tuttu.

Ilkka Heiskanen todella lunasti odotukset. Hän on äärimmäisen taitava näyttelijä. On ollut harmillista, kun hän on ollut paljolti sivurooleissa koko uransa ajan. Elokuvat ovat menettäneet paljon, kun hän ei ole ollut niiden pääosissa. Ihmisyys, joka hänestä välittyy, on magneettista eikä sitä voi olla huomaamatta. Jukka-Pekka Palolla on ollut samankaltainen tilanne. Hän on ollut elokuvissa pienissä rooleissa. Olen katsonut häntä paljon Kansallisteatterissa. Kun näin hänet Kauppamatkustajan kuolemassa, se oli minulle hyvin vaikuttava hetki ja jäi vahvasti mieleeni.

Kuin Fuengirola

Hetki lyö on suomalais-virolais-espanjalais-tuotanto. Se kuvattiin Teneriffalla loka–marraskuussa 2021. Valkeapään mukaan Kanarian saaret, Teneriffa, valikoitui siksi, koska siellä on antelias audiovisuaalisen alan kannustinjärjestelmä. Se on järjestelmä, jonka kautta elokuva- tai tv-tuotanto voi saada takaisin osan kuluista, jotka se on käyttänyt muun muassa palkkoihin ja palveluostoihin. Vastaavaa prosenttiosuutta ei ole Manner-Espanjassa. Elokuva olisi kuvattu Fuengirolassa, jos prosentti olisi ollut siellä isompi.

Teneriffa valikoitui espanjalaisen tuotantopalveluja tarjoavan yhtiön kautta. He suosittelivat Teneriffaa ja että se on aivan kuin Fuengirola, siellä esimerkiksi rakennuskanta on saman näköistä kuin Fuengirolassa. Kuvasimme pääosin Pohjois-Teneriffalla, lopun autiomaakohtaukset eteläosassa. Myös Teneriffalla on suomalaisia Suomi-baareineen ja muine Fuengirolan tyylisine elementteineen.

Kuvausryhmä koostui pääosin espanjalaisista ja monien muiden maiden ihmisistä. Siitä seurasi omat haasteensa.

Kommunikaatio oli välillä haasteellista ja kulttuurisia eroja oli. Lisäksi laadukkaan työvoiman saaminen oli suuren työn takana, koska Euroopassa suuri ongelma on ollut, että koronapandemian takia suoratoistopalvelut ovat lisänneet tuotantoaan valtavasti, mikä on johtanut av-alan työvoimapulaan. Elokuvan tuottaja Daniel Kuitunen teki suurimman väännön työryhmän rakenteen, kuvauspäivien sujuvuuden ja muiden asioiden kanssa.

Mahdollisuuksien lähde

Hetki lyö -elokuvan vahvan musiikin on säveltänyt tanskalainen säveltäjä, rumpali ja yhtyeen johtaja sekä tanskalaisen levy-yhtiön ILK MUSICin perustajajäsen Stefan Pasborg. Valkeapään mukaan musiikin työstäminen elokuvaan sopivaksi alkoi vasta leikkausvaiheessa. Äänisuunnittelukin oli jälleen suuressa roolissa.

Leikkausvaiheessa leikkasimme musiikkia niin pitkälle kuin pystyimme. Tarve tuottaa musiikki ennen kuin leikkaus on ohi, on iso. Jos musiikki tuotetaan vasta äänileikkausvaiheessa, kuvaleikkaus on jo niin pitkällä, että isoja muutoksia on enää mahdotonta tehdä, jos halutaan musiikin olevan hyvää ja tunnelmaltaan sekä rytmiltään sopivaa. Musiikki on siis syytä saattaa valmiiksi jo leikkausvaiheessa.

Äänisuunnittelija Micke Nyström teki elokuvan äänimaailman. Hän on tehnyt J-P Valkeapään kaikkien elokuvien äänimaailman.

Äänisuunnittelu alkoi jälleen perustyöstä. Ensin ”putsattiin” dialogi, jonka päälle alettiin rakentaa äänimaailmaa alkaen hengityksestä, askeleista, joka ikisestä rapinasta. Keskustelimme ja pohdimme, mikä on oikea rapina, oikea ääni, kuhunkin tunnelmaan. Millaista tunnelmaa haetaan? Millä keinoin sitä tehdään? Se on aina uskomattoman kiehtova prosessi, joka alkaa melkein tyhjästä. Verrattuna aiempiin elokuviini tässä on dialogia suhteellisen ”normaali” määrä. Olen tehnyt elokuvia, jossa dialogia on vähän. Silloin äänimaailman rakentaminen on suurempi prosessi. Mielestäni ääni on puolet elokuvan kerronnasta. Äänikerronta on uskomattomien mahdollisuuksien lähde. Se vaikuttaa muun muassa tarinan kerrontaan. Sillä saattaa olla suuri voima, se voi esimerkiksi johdattaa katsojan tiettyyn tunnelmaan.

Ei vain yhden genren elokuva

J-P Valkeapää luonnehtii Hetki lyö -elokuvaa mustalla huumorilla ryyditetyksi rikoselokuvaksi. Se ei ole vain yhden genren elokuva. Se alkaa rillumareina, mutta muuttuu joksikin muuksi. Henkilöhahmot ovat tiheässä sumussa miltei puolet elokuvasta ja vaikuttavat lähes kuolemattomilta. He elävät omassa deliriumissaan, sekavuustilassaan. Sitten iskevät todellisen maailman säännöt.

Asetelma on hupaisa, herkullinen ja ennennäkemätön. Ei ollakaan nerokkaita ja mestarillisia, kuten henkilöhahmot rikoselokuvissa yleensä ovat ja jollaisiin on totuttu. En ole nähnyt rikoselokuvaa, jossa juopot toimivat kuten tässä elokuvassa.

Elokuvassa nähdään myös maskeerauksen huimia taidonnäytteitä.

Valkeapää iloitsee työskentelystä huippunäyttelijöiden kanssa.

Myös Outi Mäenpää tekee upean roolin vuosikymmenten takaisena perintöprinsessana. Hänen näyttelemisensä oli ainutlaatuista. Se ei ollut pinnallista vaan tuli sisältä. Hänessä ei ollut yhtään turhamaisuutta. Hän sanoi muun muassa että ”saa näyttää vatsamakkarat.” Hän oli peloton. Kaikki näyttelijät rakensivat kirjoittamiini hahmoihin kokonaiset ihmiset. Sitä oli antoisaa ja mieleenpainuvaa seurata ja se oli lahja joka päivä. Tunnen itseni onnekkaaksi, sillä he muuttivat elokuvan todeksi, henkilöhahmot lihaksi, vereksi, hieksi ja pariksi muuksi ruumiinnesteeksi.

 

Artikkelin pääkuva: © Anna Jousilahti

Lue myös