Tuntematon Cheek

Cheek on henkilönä tuttu ja samalla tuntematon. Rap-artisti, joka on tempaissut itsensä kotimaan kirkkaimpien tähtien joukkoon. Jare Tiihosen kolmivaiheiseen suunnitelmaan kuului ensin Alpha Omega -albumi (2015), JHT Musta lammas -kirja (2016) ja viimeisimpänä elokuva Veljeni vartija.

Miksi JP Siili tarttui haasteeseen ja päätti käsikirjoittaa ja ohjata elokuvan yhdestä Suomen rakastetuimmista ja vihatuimmista muusikoista?

Innostuin ajatuksesta, kun minua tähän kaksi vuotta sitten marraskuussa kysyttiin, että kiinnostaako lähteä kirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaa Cheekistä? Siinä kohti tuli pilkku. Olin, että kiinnostaako? Hän on päättänyt lopettaa uransa kesällä 2018. Kiinnostaa. Minua kiinnosti se, miten mies, joka on menestynyt supertähteyteen asti tekemällä sitä mitä rakastaa, on ajautunut tilanteeseen, jossa hänen on lopetettava uransa.

Miksi juuri Siili, siihen hän ei osaa vastata. Tuottajat ja Tiihonen itse tietävät parhaiten vastauksen siihen. Hän kuitenkin myöntää tavanneensa Tiihosen erään toisen produktion tiimoilta joskus ja ehkä jääneen siitä syystä räppärin mieleen. Siili on ohjannut aiemmin myös toisen musiikkielokuvan, Hurriganes-yhtyeestä kertovan Ganesin (2007).

Siili luuli sen jäävän ainoaksi musiikkia käsitteleväksi elokuvakseen. Vaikka musiikki onkin molempien elokuvien keskiössä, projekteihin liittyi suuria eroavaisuuksia. Ganesissa musiikin lyriikoilla ei ollut tarinan kannalta minkäänlaista merkitystä. Veljeni vartijassa tilanne on toinen.

Cheekin musiikki, joka on lyriikoiltaan hyvin päiväkirjamaista, kertoo tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet Jarelle oikeasti, ne ovat tarinan kertojan kannalta kultakaivos. Ne olivat kultakaivos siinä vaiheessa, kun sommitteli tarinaa, kirjoitti käsikirjotusta, kun pääsi valitsemaan sellaisia biisejä, joilla oli relevanssia suhteessa siihen, mitä tarinassa tapahtuu, parhaassa tapauksessa vie tarinaa eteenpäin, mutta vähintään kommentoi sitä, mitä on tapahtumassa tai on tapahtunut.

Niiden kautta pystyy tuomaan sellaisen, ei mitään metatasoa, mutta sellaisen syventävän tason. Sellaisia asioita rouhivan raidan sinne tarinan alle, jota ei oikeastaan millään muulla keinolla, eikä varsinkaan sellaisella vakuuttavuudella, pysty tekemään. Se oli kyllä riemastuttava mahdollisuus, jota oli ilo käyttää ja sommitella tuohon stooriin.

Vähitellen tutuksi

Siili myöntää, ettei Cheekin musiikki ole aikaisemmin ollut hänen elämässään suuressa roolissa. Sen sijaan Jare Tiihosella oli elokuvan taustajoukoissa merkittävä rooli.

Cheek ei ollut minulle musiikillisesti läsnä kuin muutamien tunnetuimpien ralliensa kautta. Siksi osa sitä materiaaliin perehtymisprosessia oli tietenkin sukeltaminen tuohon Cheekin laajaan tuotantoon. Suhteellisen tuntemattomasta vähitellen tutuksi.

Jare oli mukana... Luonnehtisin sitä konsultin rooliksi. Hän on kuitenkin oman musagenrensä, oman musiikkinsa, oman henkilönsä paras asiantuntija, niin oli aivan loistavaa, että pystyimme imemään tähän elokuvaan kaikkea sitä, mitä supermuistilla varustettu kaveri pystyy antamaan. Eri työvaiheissa totta kai revittiin kaikki, mitä ei oltu pultattu, ja muutama pultattukin asia.

Ohjaaja kertoo, että kaikilla Veljeni vartijan tapahtumilla on todellisuuspohja, mutta joitakin asioita, tapahtumajärjestystä tai tapahtumien syy-seuraussuhteita on dramatisoitu. Myös joitakin henkilöitä on yhdistetty.

Tällaista perusmuokkausta, jotta tarpeelliset asiat mahtuvat niitten muutamien elokuvan punaisien lankojen varaan. Silti lähtökohtaisesti kaikki asiat siellä on elettyä ja koettua.

Jotain annettavaa

Cheekin ohella Veljeni vartijan toinen tähti on kiistattomasti tuplaroolin tekevä Antti Holma. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Siili tekee yhteistyötä näyttelijä-kirjailijan kanssa. Kuinka työskentely Holman kanssa sujui?

Tutustuminen oli nopea ja helppo, yhteistyö oli täysin mutkatonta. Antti on keskittynyt ja älykäs, hänen aivonsa ovat merkillisellä tavalla omansa laiset, hänen näkökulmansa eivät ole ihan arkisia ja hän on minua miellyttävällä tavalla järjestelmällinen ja tarkka. Aivan superhelppo työkaveri ja sen lisäksi myös näyttelijänä tosi skarppi, teknisesti taitava ja herkkä.

Siili toivoo, että fanit saavat elokuvasta tarvitsemansa, mutta lähti ennen kaikkea tekemään elokuvaa, jolla olisi myös jotakin yleispätevää kerrottavana. Ei pelkästään musiikkielokuva, vaan myös veljestarina, joka käsittelee kiinnostavia teemoja.

Se mitä supertähteyteen liittyy, ja siihen että kaveri tosiaan on ajanut itsensä tilanteeseen, että kokee huipulla ainoaksi mahdollisuudekseen lopettaa. Toisaalta ihan keskiössä on tietenkin sen tutkiskelu, kuinka meidän tällaiset ylisukupolviset perheissä ja suvuissa periytyvät erilaiset käyttäytymismallit vaikuttavat. Jos tällaiset kiinnostavat, niin silloin tällä elokuvalla on jotain annettavaa.

Jare Tiihosen ei ole tarvinnut miellyttää ketään, mutta tarvitseeko elokuvan miellyttää?

Ei tarvitse, mutta elokuvan täytyy olla jänteinen, jännitteensä ylläpitävä kokemus ja mielekäs. Miellyttämistäkin on monenlaista, kauhuelokuvat aiheuttavat vastenmielisyyden tunteita, jotka ovat taas nautittavia, kun niitä voi turvassa nauttia. Ainakaan elokuvan ei pidä mielistellä.

Lue myös