Lastenelokuvia on kiva tehdä

Lastenelokuvalla menee Suomessa hyvin. Vuosituhannen alusta lastenelokuviin on panostettu yhä määrätietoisemmin. Nykyään kokoperheen kotimaisia valmistuu vuosittain ja ne keräävät myös isoja katsojamääriä. Samalla myös tekijöiden suhtautuminen lastenelokuviin on muuttunut. Supermarsun ohjaajan Joona Tenan mukaan lastenelokuvia pidetään nykyään tekijöidenkin mielestä tärkeinä ja niitä halutaan tehdä.

Meillä tekijöillä on omia lapsia, joiden kanssa käydään elokuvissa. Oman kulttuurin lastenelokuvat nähdään tärkeinä, sillä lastenelokuvissa pitää olla tuttuja ja samaistuttavia asioita. Lastenelokuvia on myös kiva tehdä. Elokuvien tekeminen on tietynlaista leikkimistä, silloinkin kun tehdään vakavaa aikuistenelokuvaa, ja lastenelokuvissa tämä leikkiminen vielä korostuu.

Joona Tena

Omakohtaisuus johdatti Joonan Tenankin ohjaamaan Supermarsua. Oman tyttären myötä Tena oli miettinyt lastenelokuvan tekemistä ja kun tuttu tuottaja Marko Talli ehdotti hänelle Paula Norosen kirjoihin perustuvaa Supermarsua, Tena lähti mielellään mukaan.

Tuottaja Marko Talli oli innostunut Paula Norosen Supermarsu-kirjoista ja he olivat Paulan kanssa jo aloittaneet käsikirjoituksen työstämisen, kun Marko kertoi asiasta minulle. Lähdin kehittämään hanketta siitä eteenpäin. Tämä sattui sikäli sopivasti, että oma tyttäreni on juuri elokuvan kohderyhmän ikäinen ja olin miettinyt lastenelokuvan tekemistä.

Tenan perheestä löytyi entuudestaan yksi Supermarsu-kirja, joten aihe oli ohjaajalle sikäli tuttu. Tarkempi perehtyminen kirjoihin alkoi Tenalla kuitenkin vasta elokuvaprojektin myötä.

Kirjasta kankaalle

Kirjan tai kirjasarjan sovittaminen valkokankaalle on oma projektinsa. Supermarsun kohdalla yhden kirjan sijaan elokuvaan on otettu kirjasarjan hahmot, joille on luotu jäntevä elokuvallinen tarina. Yhteistyö kirjailija Norosen kanssa sujui Tenan mukaan poikkeuksellisen hyvin.

Joona TenaOlen tehnyt kirjailijoiden kanssa aiemminkin yhteistyötä ja sanoisin, että Paula on ollut sujuvin ja helpoin yhteistyökumppani. Yhteinen huumorintaju löytyi heti, mikä on tällaisessa projektissa tärkeintä. Marko ja Paula olivat jo kehittäneet käsikirjoitusta, jota lähdin työstämään elokuvaksi yhteistyössä Paulan kanssa.

Supermarsussa on fantasiaelementtejä. Päähenkilö Emilia muuttuu Supermarsuksi otettuaan huikan lemmikkimarsunsa juomapullosta. Fantasiamaailman tuominen elokuvaan vaatii digitekniikkaa ja cgi-animointia. Maailmalla digitehosteet ja tietokoneanimointi ovat arkipäivää, mutta Suomessa tehdyissä elokuvissa niitä ei kovin suuressa mittakaavassa ole vielä hyödynnetty.

Tietyt digiefektit ovat arkipäivää Suomessakin, sillä useissa tuotannoissa kuvista poistetaan tai lisätään jotain pikkujuttuja. Se on peruskauraa, mutta puhdas cgi-animaatio oli uusi haaste minulle.

SupermarsuJouduin oppimaan sitä kieltä ja työprosessia, joka on hyvin erilainen kuin normaalissa elokuvassa. Kaikki pitää suunnitella ruudun tarkasti ja mitään ei animoida ruutuakaan enempää, koska se on kallista. Normaalissa live action -elokuvassa kuvataan paljonkin materiaalia, joka prosessoidaan leikkausvaiheessa. Animaatio taas tehdään etukäteen.

Mutta siksihän tätä työtä tekee ja siitä pitää, koska projektit ovat erilaisia myös teknisesti ja aina oppii uusia asioita.

Valkokankaalle tarvitaan attraktiota

Elokuvien, kuten FC Venus (2005) ja Syvälle salattu (2011), lisäksi Joona Tena on ohjannut paljon televisiosarjoja, viimeisimpinä Sykettä ja Robaa. Perustyön Tena näkee elokuvissa ja televisiotuotannoissa hyvin samanlaisena, mutta erojakin on.

Joona TenaTyö on nykyään hyvin samanlaista. Elokuvia ja televisiota tehdään samanlaisella kalustolla ja samojen tekijöiden toimesta. Elokuviin vaaditaan kuitenkin enemmän audiovisualista attraktiota, jotta ihmiset saadaan kotisohvilta teattereihin. Tämän takia elokuvissa budjetti per minuutti on isompi kuin tv-tuotannoissa. Ja tämä näkyy myös käytössä olevassa ajassa. Elokuvia ei tehdä niin kiireellä kuin tv-sarjoja, joihin pitää rajallisemman ajan takia löytää oma kuvakielensä ja kerrontansa.

Kunnianhimoisemmat televisiotuotannot, kuten Syke ja Roba, vaativat Tenan mukaan tekijöiltä paljon.

Työryhmästä on saatava kaikki irti, ja kun sitä monta vuotta tekee, niin siihen myös väsyy. Tarkoitus onkin pitää nyt taukoa televisiosarjoista. Ovia en tv-sarjoilta sulje, aina voi tulla jotain kiinnostavaa tarjolle, mutta jatkossa olisi tarkoitus keskittyä käsikirjoittamiseen ja kehitellä seuraavia pitkän elokuvan hankkeita. Ne ovat tosin vielä niin alkuvaiheessa, että niistä ei voi oikein tarkemmin vielä puhua.



Lue myös