Tarinat ja totuus

Laulajan elämäkertaelokuva tehtiin kolmannen persoonan näkökulmasta

Georg Ots – rakkaani kertoo virolaisen Georg Otsin (1920–1975) elämästä. Suomessa hänet tunnetaan iskelmälaulajana, joka sekä levytti että esiintyi maassamme useasti. Elokuva on kaikkien aikojen ensimmäisiä virolais-venäläis-suomalaisia yhteistuotantoja.

– Meillä oli kerrankin aihe, joka yhdisti jollain lailla näitä kolmea kulttuuria. Kyseessä oli perinteinen elokuvan syntymisprosessi. Ensin oli tarina, joka haluttiin kertoa, ja sitten kertomiseen syntyi kiinnostusta useammissa maissa, tuottaja Ilkka Matila kertoo.

Historiallista, eeppistä elokuvaa ei olisi voitu tuottaa yksin Suomessa.

– Vasta venäläisten mukaantulo mahdollisti tämän elokuvan. Löysimme venäläisen yhteistyökumppanin ja Venäjän kulttuuriministeriö myönsi meille miljoonan dollarin tuen. Viesti vaan Suomen päättäjille! Sivistysmaissa kulttuuria arvostetaan ja elokuvaa erityisesti. Ilman sisällöllisiä vaatimuksia.

Käsityö kunniaan

Äänisuunnittelu ja Helsingissä tapahtuneet kuvaukset kuuluivat Georg Otsissa suomalaisten kontolle. Matila haluaa olla mukana jo varhaisessa hankekehittelyssä hakemassa tyyliä tuotannolle, mutta päävastuu oli virolaisten.

– Suurimmat haasteet tulevat, kun joudutaan kuvaamaan useissa eri kulttuureissa. Tallinna, Helsinki ja Moskova ovat jo kuvauspaikkoina erittäin haastavia.

Matilalla Ots on jo neljäs yhteistuotanto venäläisten ja virolaisten kanssa. Yhteistyö sujui mutkattomammin kuin aiemmin.

– Alan kehitys on ennen kaikkea Virossa ollut huimaa. Venäjä taas on, mitä Suomessa ei ehkä haluta myöntää, lähimpänä Hollywoodia tekemisen tasossa meillä päin.

Matila haluaa tuotannoissaan painottaa laatua. Kuvan ja äänen pitää olla tasokasta.

– Sisällöstä voidaan olla monta mieltä, mutta se mitä haluan tuottajana ulos päästää, sen on oltava käsityötaidonnäyte.

Saippuapala

Elämänkertaelokuvissa subjektiivinen näkökulma sitoo tekijät tiukkoihin raameihin. Otsissa päätettiin valita Georgin toisen vaimon, Astan, näkökulma.

– Mottonahan oli, että "on minun tarinani, sinun tarinasi ja totuus". Tässä valittiin hänen tarinansa. Missä totuus on, sitä ei lopulta kukaan tiedä, eikä tule koskaan tietämäänkään.

Matila keskusteli jokin aika sitten vanhemman virolaisen kollegansa kanssa, joka oli neuvostoaikaan tehnyt Otsin kanssa töitä.

– Hän sanoi, että "mies oli kuin saippuapala, ei hänestä saanut minkäänlaista otetta. Oli kohtelias ja hillitty, mutta mitä hän oikeasti halusi? Hän ei antanut kenenkään nähdä sisälleen." Tällaisesta ihmisestä elokuvan tekeminen on mahdollista vain kolmannen persoonan näkökulmasta.

Wallinille kiitos

Suomalaisten elokuvatuottajien tuotantosulku on purkautumassa. Kulttuuriministeri Stefan Wallin on kuulemma haastattelussa vihjaissut että budjettiratkaisuja voidaan muuttaa ja elokuvan tuotantotukea korottaa. Matila on iloinen:

– Meillä on kulttuuriministeri, joka kuuntelee alaa, ja jolla on kyky reagoida siihen hätätilaan, minkä hän on huomannut. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen.

Matila lähtee seuraavaksi tuottamaan kahta trilleriä, jotka pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja pahan pappi -romaaniin ja Eppu Nuotion kirjaan Musta. Klaus Härön ohjaama Äideistä parhain on Matilan tähänastisen uran tärkein elokuva:

– Moni asia loksahti siinä kohdalleen. Aihe, tekijät, ajankohta ja se maailma, joka pystyttiin luomaan. Se oli mieletön henkilökohtainen kokemus.