| Klaus Härön
haastattelu
Ehyt matka toiseen
maailmaan
Ohjaaja Klaus Härön
edellinen elokuva Näkymätön
Elina kahmi paljon palkintoja
eri elokuvafestivaaleilla. Elinan
menestys ei ahdistanut eikä auttanut Äideistä
parhainta tehtäessä.
– "Palkinnot
eivät aiheuta yhtään paineita, kun
eivät ne siellä kuvauspaikalla
kuitenkaan auta, kun ollaan meren
rannalla ja tuuli puhaltaa niin kovaa,
että puheesta ei saa selvää. Ja
vartin kuluttua on niin väsynyt, että
luulee, ettei pysy pystyssä seuraavaa
kahdeksaa tuntia."
Elokuvan
esilletuomisessa palkinnot ovat
rohkaisevia, ja kuuluvat Härön
mielestä samaan tekoprosessiin, johon
liittyy myös kylmän kahvin juonti ojan
penkalla auringon esiintuloa
odotellessa.
Lapsia ja aikuisia
Äideistä parhain,
kuten Näkymätön Elinakin
kertoo lasten ja aikuisten suhteista.
Jengikuvauksia enemmän Häröä
puhuttelevat perheen, lapsien ja
vanhempien, välisiä suhteita ruotivat
elokuvat.
– "Minuun on
varmaan enemmän vaikuttanut henkilönä
suhde sukuun, vanhempiin ja omiin
lapsiin kuin kaverit. Varmaan se
heijastuu, mikä on minulle
tärkeätä."
Suomenruotsalaisena
Härö on kasvanut ruotsalaisten ja
tanskalaisten lastenelokuvien kanssa.
Toiveena on tehdä yhtä hyvää
elokuvaa. Peppi Pitkätossujen
lisäksi myös vakavammat aiheet kuten Pelle
Valloittaja ja Elämäni
koirana ovat innoittaneet.
 –
"Olen ollut monttu auki katsomossa
ja miettinyt, että miten ne tekevät,
miten ne osaavat? Miksi meillä Suomessa
lapset ovat puupökkelöitä ja
Amerikassa taas niin siirappisia, että
niihin on vaikea samaistua? Vaikka
amerikkalainen elokuva onkin usein
kaikkein rakkainta, niin kun
pohjoismainen elokuva on hyvää, niin
silloin tuntuu että vau, nyt kerrotaan
meidän elämästä."
Klassisuus
Härö on
tunnustautunut klassisen
elokuvakerronnan kannattajaksi.
Klassisuus tarkoittaa hänelle selkeää
päähenkilöä ja tarinaa, joka vie
katsojaa mukanaan. Yleisön pitää
pystyä ottamaan aihe vastaan. Ohjaajan
ei tarvitse kikkailla ja tuoda itseään
esille:
– "Elokuvan
tekijä ei tyrkytä itseään
näkyville. --- Yleisö pääsee
unohtamaan elokuvan tekijän, pääsee
katsomaan tarinaa ja niitä ihmisiä,
joista se kertoo."
Sotalapsen tarinaa
kerrottaessa oli tärkeää, että
lapsen yksinäisyys välittyisi. Siitä
lähti ajatus erottaa Suomi ja Ruotsi
väreiltään ja maisemaltaan toisistaan
hyvin selkeästi. Suomen kuvasto on
pystymetsää, ahtautta, pystyviivoja.
Ruotsin maisema on avointa ja täynnä
poikkiviivoja aina pienimpään
rekvisiittaan asti.
– "Kun poika
siellä Skoonen maisemissa seisoo, niin
se on vähän niin kuin yksinäinen
kuu-ukko. Maisema kuvastaisi sitä
tunnetta, kun tullaan vieraaseen
paikkaan. Mistä tahansa, kuka tahansa
voi kurkkia mua, mut mä en nää
ketään."
Amerikkalaisen
elokuvan traditio, jossa muoto tukee
sisältöä, on Härön mielestä
innostavaa. Ehyt elokuva, jonka valinnat
on tehty niin, että muoto ja sisältö
ovat kestävällä pohjalla, saa
arvostusta ohjaajalta. Myös kiinalaisen
Zhang Yimoun elokuvat ovat inspiroivia,
koska niiden maailma on kuosissaan:
– "Minulle
Elokuva isolla E:llä on tärkeä.
Alkumetreiltä tuntuu, että nyt minua
viedään matkalle ja haluan mennä
sinne mukaan. Elokuva ei heitä pois,
vaan menet toiseen maailmaan."
Vakavaa ja feelgoodia
Härö ei vielä
tiedä, mitä Äideistä parhain
hänelle elokuvan teosta opetti. Ainakin
hän hyödynsi aiemmin Näkymättömästä
Elinasta oppimaansa.
Elokuvakoulun opit eivät Elinaa
tehdessä riittäneet. Kuin olisi
luokalle jäänyt, ohjaaja miettii.
Lasten ja ruotsalaisten kanssa
työskentely sujui Äideistä
parhainta tehtäessä helpommin.
Kesällä Härö
kerkesi tekemään ’ihan varkain’
lyhytelokuvan, joka pohjautuu Tove
Janssonin romaaniin Päärooli.
Lyhytelokuva nähdään televisiossa
keväällä 2006. Seuraava pitkä
elokuva ei aihepiiriä aiemmista
kevennä. Täysin Ruotsissa tehtävä
elokuva käsittelee pakkosterilaatioita.
– "Itse
tykkään tietyllä tavalla
viihteellisemmästä elokuvasta,
pehmeästi soljuvasta
feelgood-elokuvasta. Minä aina
ajattelen, että joku päivä teen
sellaisen, mutta se ei ole nyt seuraava
vaan sitä seuraava!"
Teemu Passoja |
