Dokumenteista fiktioelokuvaan

Yliopistossa sosiologian lomassa fiktioelokuvaa opiskellut ja Robert Altmanin tuotannossa harjoitellut amerikansuomalainen Emma Tammi päätyi lopulta dokumenttielokuvien Fair Chase (2014) ja Election Day: Lens Across America (2017) ohjaajaksi. Nyt hän on ohjannut ensimmäisen fiktioelokuvansa The Windin (2018), jossa draamaelokuvaan yhdistyvät kauhu -ja lännenelokuvien genret. Dokumenttien ja fiktioelokuvien parissa työskennellyt Tammi pitää lajityyppejä pohjimmiltaan samanlaisina.

Minusta molempia yhdistää kiinnostus ihmisiin. Useimmat dokumentit tarkastelevat ihmisiä kuten narratiiviset elokuvatkin. Erona on työskentely näyttelijöiden kanssa, mikä on erittäin palkitsevaa ja jonka tekemistä haluaisin jatkaa tulevaisuudessakin.

Tammi lukee parhaillaan useita fiktioelokuvien käsikirjoituksia, ja jos kiinnostava tarina löytyy, se voisi päästä tuotantoon ensivuoden puolella. Teresa Sutherlandin käsikirjoittama The Wind kuitenkin ajoi Tammen lopulta fiktioelokuvien ohjaajaksi, joten palataan sen tuotantoon.

Nopea tuotantoprosessi

Tammea pyydettiin hänen dokumenttiensa tuottajan toimesta The Windin ohjaajaksi. Teresa Sutherland oli jo laatinut kauhuelokuvan käsikirjoituksen 1800-luvun lopulla eläneiden uudisraivaajanaisten kokemuksia hyödyntäen. Tuotantoaikataulu oli tiukka aina pari kuukautta kestäneestä esituotannosta Tammen mukaan maratonia nopeudessaan muistuttaviin kuvauksiin, jotka piti saada purkkiin New Mexicossa noin neljässä viikossa ennen kuin sää muuttuisi liian kylmäksi. Kuvauspaikkana toimivat Santa Fen ulkopuolisella preerialla valmiina olleet kaksi tilaa.

Rajatut kuvauspaikat ja pienehkö kuvausryhmä mahdollistivat kuvaamaan yhtenä päivänä enemmän kohtauksia, jotka Tammi ja kuvaaja Lyn Moncriefin suunnittelivat paljolti paikan päällä kuvauspaikan tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti.

Pyrimme joka päivä kuvauksissa kattamaan kertomamme tarinan perustan, mutta yritimme myös rikkoa rajoja varmistamalla, että kuvaisimme joka päivä kourallisen kokeellisempia ottoja (paremman sanan puutteessa), jotka olisivat elokuvan muotoa rikkovia yllätystekijöitä. Lähestyimme elokuvaa klassisella tavalla, mutta halusimme myös otoksia, jotka tuntuisivat uudenlaisilta.

Pienen budjetin asettamista kuvauksellisista rajoitteista syntyi siis myös innovatiivisuutta, mikä näkyi Tammen mukaan niin kuvausryhmän kuin näyttelijöidenkin työskentelyssä. The Windia kannattelee kaikissa kohtauksissa mukana olevan Caitlin Gerardin omistautunut roolisuoritus, jossa hänen täytyi selvitä pitkistä yökuvauksista sekä tuoda esiin päähenkilö Lizzyn kokemat usein äärimmäiset tunnetilat. Lizzyn elokuvassa kohtaamat vaikeudet, kauhuelementtejä lukuun ottamatta, perustuivat 1800-luvun lopulla eläneiden naisten päiväkirjoihin.

Historialliset lähteet inspiraationa

Käsikirjoittaja Sutherlandin käyttämät kirjoitetut lähteet toimivat valokuvien ohella viittauskohteina ja inspiraationa myös The Windin kuvausten aikana New Mexicossa. Tammi kuvailee Sutherlandin käsikirjoitusta varten tekemän historiantutkimuksen toimineen pohjana, jota muut tuotantoryhmän jäsenet saattoivat seurata. Tammi hämmästeli, kuinka hyvin kaikki tuotannossa mukana olleet olivat informoituja aikakauden historiasta elokuvan lyhyestä esituotantoajasta huolimatta. Käsikirjoituksen lisäksi oikeista historiallisista henkilöistä kertovat päiväkirjat ja kuvat inspiroivat hänen mukaansa kaikkia kuvauksissa mukana olleita.

Lavastajamme ja tuotantosuunnittelijamme sisustivat kaiken ja tekivät upeaa työtä tehdäkseen mökeistä mahdollisimman autenttisia. He lavastivat kuvauspaikan kattamaan 360 astetta, joten missä tahansa kuvausten vaiheessa me pystyimme vaihtamaan kameranpaikkaa, joka oli mahtavaa, koska näyttelijät pystyivät myös löytämään lavasteista erilaisia esineitä.

Elokuvantekijänä Tammi arvosti historiallisten esineiden kuten arkkujen ja huopien käyttöä lavastuksessa niiden lisätessä elokuvan todellisuudentuntua ja tehden näyttelijöiden työstä mielekkäämpää.

Elokuvan vähäisestä dialogista johtuen äänisuunnittelu nousi keskeiseen asemaan tuotannossa. Tammen mukaan elokuvan äänimaailman luomisessa, jossa yksittäisiä ääniä on vaikea erottaa toisistaan, hyödynnettiin paljon kuvauspaikan ympäristön todellisia ääniä, kuten narratiivisesti lähes hahmoksi nousevan tuulen ääniä. Nämä yhdistettiin ääniefekteihin ja elokuvamusiikkiin, jossa säveltäjä Ben Lovett käytti oikeiden satoja vuosia vanhojen instrumenttien epätäydellisiä ääniä autenttisen äänimaailman luomiseksi.

Amerikan asuttamisen historian kannalta keskeinen siirtolaisnäkökulma tuli elokuvaan Caitlin Gerardin ideasta hyödyntää sukunsa kautta osaamaansa saksan kieltä, mikä vetosi myös Tammeen, jonka isän perhe lähti Suomesta siirtolaisina Yhdysvaltoihin.

Minua on aina kiehtonut ajatus, joka on yksi tämän elokuvan teemoista, eristäytyneisyydestä ja ulkopuolisena olemisesta ympäristössä, joka ei hyväksy sinua. Uskon, että nämä tuntemukset ovat kokemuksena yhteisiä kaikille siirtolaisväestöille ja ajatus Lizzyn hahmon samanlaisesta taustasta oli erityisen kiinnostava.

Viittauksia genren klassikoihin

Tammi rakastui käsikirjoitukseen, jossa klassisten lännenelokuvien puitteet yhdistyivät aikaisemmin kertomattomaan tarinaan uudisraivaajanaisten näkökulmasta. Tammen kuvaaja Lyn Moncriefin kanssa suunnittelemat otokset saivat paljon vaikutteita John Fordin klassisten lännenelokuvien maisemakuvauksesta.

Päästessämme kuvaamaan New Mexicon kaltaiseen maisemaan anamorfisilla linsseillä mielessämme olivat kaikki elokuvat, joiden kanssa olimme kasvaneet. Innostavaa oli, kuinka pystyimme kertomaan tarinan, joka valotti ennen kertomatonta aihetta.

Tammi halusi kertoa tarinan tuon aikakauden naisten kokemuksista, mitä oli aikaisemmissa genren elokuvissa käsitelty vain vähän. The Windissa maisemien ja ympäristön oleminen keskeisessä osassa tarinaa sai vaikutteita Ingmar Bergmanin elokuvista. New Mexicon preerian autius välittyi Tammelle ja muulle tuotantoryhmälle jo matkalla kuvauspaikalle.

Oli mahtavaa, kuinka ympäristö vaikutti tunnelmaan, jota pyrimme elokuvalla luomaan. Eristyneisyyden tunne ympäröivän maan ja taivaan tyhjyyden keskellä sai aikaan tunteen ankarasta ympäristöstä ja uhasta, jolta päähenkilömme Lizzy yrittää suojautua.

Ympäristö, joka kääntyy elokuvan hahmoja vastaan, sekä vähitellen rakentuva narratiivi hulluteen ajautuvasta päähenkilöstä saivat Tammen mukaan inspiraationsa Stanley Kubrickin Hohdosta (1980). Tammi lähestyi tarinan kauhuelementtejä The Windin alussa Carrien (1976) tavoin todellisuuspohjalta. Jokapäiväiset tapahtumat preerialla, kuten susien hyökkäys, toimivat kauhun lähteenä, mutta elokuvan edetessä nämä tapahtumat saavat yliluonnollisia piirteitä.

Elokuvantekijä ja humanisti

Tammi toteaa yhteiskunnallisen tilanteen Yhdysvalloissa olevan intensiivinen, mutta hän ei halua kuvata pelkästään amerikkalaista kokemusmaailmaa vaan käsitellä elokuviensa kautta myös yleisinhimillisiä teemoja.

Yksi asioista, joita todella rakastan, amerikkalaisen lännentarinan kulkua seuraavassa, The Windissa on Lizzyn kokemus, joka tuntui hyvin inhimilliseltä ja universaalilta sen puhuessa ihmisten tarpeesta olla toisten ihmisten kanssa, jolloin eristäytyminen on monin tavoin pahin mahdollinen rangaistus.

Useita elokuvafestivaaleja kiertänyt The Wind on vedonnut laajasti hyvin erilaiseen yleisöön, sekä kauhuelokuvafaneihin että draaman ystäviin, missä Tammi näkee keskeisenä tekijänä elokuvan monipuolisuuden, joka tarjoaa katsojille yhdistelmän erilaisia elementtejä ennakko-oletuksista riippumatta. Elokuvan positiivista vastaanottoa voidaan selittää kauhugenren lisäksi sen käsittelemillä teemoilla ihmisyydestä ja yksinäisyydestä, jotka vetoavat katsojiin kansallisuudesta riippumatta.

The Wind saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa alkuvuodesta 2019. Elokuvan Suomen ensiesitys oli Night Visions -festivaalilla, mutta elokuvan laajemmasta kansainvälisestä levityksestä, josta vastaa Magnolia Pictures, ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Lue myös