Suomalaisnäyttelijät miehittävät

Uhrauksia vapaudelle (Osloboduvanje na Skopje, 2016) ei varsinaisesti ole kotimainen elokuva, vaikka Suomi onkin yksi sen tuottajamaista. Kyse on kansainvälisestä tuotannosta, johon osallistuivat myös Kroatia ja Makedonia. Ohjaajina toimivat kroatialainen isä-poika -parivaljakko Rade ja Danilo Serbedzija.

Vuosiin 1942 ja 1944 ajoittuva, Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen sijoittuva miehitystragedia värjättiin sinivalkoisin värein, kun tuottaja Igor Nola etsi kumppaneita tuotannolle. Kontaktilistalta löytyi vanha tuttu Arto Halonen, jonka kanssa Nola oli tehnyt yhteistyötä Isänmaallinen mies (2013) draamakomedian aikoihin.

Nykyään on aika usein se tilanne, että leffaa on vaikea tuottaa, jos ei ole kansainvälistä rahoitusta. Igor kysyi, että kiinnostaisiko minua tuottaa elokuva, jota en ohjaisi. Luin käsikirjoituksen, tykkäsin ja lähdin mielelläni mukaan. Sain myös Elokuvasäätiön ja Ylen kiinnostumaan rahoituksesta. Saatiin mukavasti suomalaista taiteellista osaamista mukaan. Kolme näyttelijää, Tuomas Kantelinen on toinen säveltäjä ja äänipuolella on muutoinkin suomalaisia tekijöitä.

Brittiläisillä on usein kyseenalainen kunnia näytellä saksalaisia toiseen maailmansotaan sijoittuvissa teoksissa. Tällä kertaa Natsiupseereiksi on kaivettu suomalaisia. Antti Luusuaniemi on Herzog, Jari Virman Rudolf ja Mikko Nousiainen tarinan tärkeimmässä miehittäjäroolissa Hans.

Järjestimme ison castingin Suomessa ja toinen ohjaaja Rade Serbedzija tuli paikalle. Tallensimme koekuvaukset, jotta myös Danilo Serbedzija pystyi arvioimaan näyttelijät.

Kun näyttelijät oli valittu, niin Goethe-instituutin kautta järjestettiin tiukka saksan lausumiskoulu. Nousiainen ei käytännössä puhunut saksaa juuri lainkaan, ja hän teki sillä saralla huikean ison työn. Aikaa oli onneksi pari–kolme kuukautta. Tehtiin lausuntanauhoja, mutta Nousiainen kävi materiaalia läpi myös opettajan kanssa. Ajatuksena oli tehdä dialogista riittävän aitoa, jotta se menisi läpi kaikkialla muualla paitsi Saksassa, sillä siellä useita muitakin kieliä sisältävä elokuva joka tapauksessa dubattaisiin.

Monta kokkia keittiössä

Arto Halonen ja Igor Nola eivät suinkaan olleet ainoita Uhrauksia vapaudelle -tuottajia, vaan mukana oli peräti kymmenen päsmäriä. On selvää, että kaikilla ei voinut olla hankkeessa yhtä suurta painoarvoa.

Ihmiset ottavat roolinsa eri tavalla, myös sen mukaan mitä on saatavilla. Minulle oli tosi tärkeää, että en astu ohjaajien varpaille – kunnioitan taustani vuoksi ohjaajan taiteellista päätösvaltaa äärimmäisen pitkälle. Minun tehtäväni oli hankkia suomalainen rahoitus ja hakea vaihtoehtoja taiteellisiin rooleihin. Myös äänen jälkituotanto tehtiin Suomessa, ja se piti tietenkin organisoida.

Tuottajien yhteistyö toimi hankkeessa hyvin. Kommentoitiin ja käytiin läpi eri leikkausversiota. Ohjaajille kerrottiin, mitä oltiin mieltä – hellästi, ilman painostusta. Oleellista on, että ohjaajat lopulta päättävät. Mutta kyllä tuottajankin pitää vaikuttaa – ohjaaja tarvitsee tukea päätöksentekoon.

Yhteistyökokemusta Halonen kuvailee ”opettavaiseksi”. Halosen mukaan tuottaja Nola on luonut rautaisen kansainvälisen työryhmän, jolla on kokemusta isojen tilaajien, kuten BBC:n ja HBO:n, kanssa työskentelystä. Vaikka Halonen kehuukin suomalaisten tekijöiden ammattitaitoa – mainiten erikseen kuvaajat ja valaisijat – on kuitenkin myös ”osa-alueita, joissa muualla ollaan edellä.”

Yhteistyö Igor Nolan kanssa jatkunee myös tulevaisuudessa. Halosella on Nolan kanssa työn alla manipulaatiota käsittelevä teos, jonka yksityiskohdista hän ei kuitenkaan halua vielä tässä vaiheessa tarkemmin puhua. Näin siksi, että rahoitus on vielä auki. Se kuitenkin tiedetään, että tämän yhteistuotannon Halonen ohjaisi.

Lapsi sodassa

Yksi Uhrauksia vapaudelle -elokuvan keskeisimmistä henkilöhahmoista on lapsi, jonka näkökulmasta sattumanvaraisen väkivallan ja jatkuvan pelon hallitsemaa miehitysajan ilmapiiriä kuvataan. Halonen pitää tulokulmaa ajankohtaisena, sillä myös tänä päivänä nuoret joutuvat elämään ajassa, jossa ”konflikteja ja vastakkainasettelua on siellä sun täällä.”

Maailmankuva pääsee sitä kautta vääristymään. On hyvä aika miettiä, miten lapset näkevät tilanteen, ja miten he tulevat toimimaan tulevaisuudessa. Suvaitsevaisuuden ja empatian ymmärrys on oleellista. Silloinkin kun tulee pakolaisia ja kriisejä, niin kun suvaitsee, ei pääse syntymään halua lytätä tai pahoinpidellä toista.

Väkivaltaan päädytään, jos ei ole suvaitsevaisuutta. Ja sitä ei näissä tietyissä ääriliikkeissä ole. Se on epäinhimillistä toimintaa. Ihmisyyteen liittyy olennaisesti kaikkien kanssa toimeen tuleminen. Se on tällä planeetalla tosi vaikeaa.

Lue myös