Puhdas rakkaustarina

Antti J. Jokisen edellinen ohjaustyö oli Sofi Oksasen Finlandia-palkittuun romaaniin perustunut Puhdistus. Nyt on vuorossa Katja Ketun läpimurtoromaanin filmatisointi Kätilö. Molemmat menestysromaanit ovat historian vaiettuja puolia valaisevia, rajujakin tarinoita, joissa naispäähenkilöt kokevat kovia.

­Kumpikin kirja on fantastinen, mutta loppujen lopuksi ne ovat hyvin erilaisia. Elokuvana Kätilö on melko puhdas rakkaustarina, kun taas Puhdistuksen rakkaus oli vääristynyttä, Jokinen sanoo.

Temaattisesti minua kiinnostaa ihmisten selviytyminen – se voima ja rohkeus, jota ihmisistä tarpeen tullen löytyy.

Kätilön pääosia näyttelevät Krista Kosonen ja Lauri Tilkanen. Elokuvaa kuvattiin Liettuassa, Jäämerellä ja Suomen Lapissa – kolmena eri vuodenaikana. Kuvauspäiviä oli yhteensä 45.

Minulla on sellainen tyyli, että kirjoitan vielä kuvauksissakin. Näyttelijät saattavat saada kuvauspäivän aamuna kokonaan uutta tekstiä eteensä.

"Teen liikaa taustatyötä"

Jokinen käsikirjoitti Kätilön yhteistyössä Katja Ketun kanssa.

Teimme aluksi yhdessä rungon, jota lähdin sitten työstämään. Lähetin Katjalle jatkuvasti dialogia muokattavaksi, Jokinen kuvailee työtapaa.

Lapissa 1940-luvulla puhutun murteen omaksuminen oli haasteellista näyttelijöille, mutta heillä oli murreopettaja apunaan. Erityisen vaativa oli natsiupseeri Gödelin rooli: Tommi Korpelan oli opittava puhumaan sekä saksaa että suomea saksalaisella korostuksella.

Jokinen ei koe, että toisen kirjoittamaan romaaniin olisi vaikea kajota.

Varominen ei sovi käsikirjoittamiseen. Sekä Sofi Oksanen että Katja Kettu ovat sellaisia kirjailijoita, jotka ymmärtävät elokuvan olevan erilainen taidemuoto. Kirjaa ei voi ryhtyä kuvittamaan.

Antti Jokinen keskittyi Kätilön käsikirjoittamiseen täyspäiväisesti vuoden ajan.

Luin paljon historiikkeja ja kävin Berliinissä tutkimassa Saksan arkistoja. Lapin sodasta ei niinkään löytynyt tietoa, mutta saksalaisia kiinnostivat Jäämeren nikkelikaivokset.

Näyttelijöiden kanssa Jokinen katseli vanhoja valokuvia.

Niistä saa hyvän kuvan entisajan ihmisten arkielämästä.

Elokuvan käsikirjoittaminen on Antti Jokiselle oppimisprosessi, josta hän haluaa ottaa kaiken irti.

Teen liikaakin taustatyötä, enemmän kuin tarvitsisi. Saan siitä elämänsisältöä.

"En tuntenut mustasukkaisuutta"

Kätilön sivuosissa nähdään monia hienoja näyttelijöitä Leea Klemolasta Seppo Pääkköseen.

Puhdistuksen jälkeen olin sikäli onnellisessa asemassa, että sain kaikki haluamani näyttelijät Kätilöön mukaan, Jokinen sanoo.

Minulla on sellainen tapa, että kun näyttelijävalinnat on tehty, kirjoitan jokaisen roolin vielä kerran uudestaan.

Kätilön naispääosan näyttelevä Krista Kosonen on Antti Jokisen puoliso. Elokuvaohjaajat ovat kautta aikain ohjanneet rakastettujaan, mutta yhtälö ei lakkaa kiinnostamasta suurta yleisöä. Etenkään, jos kyseessä on rakkauselokuva.

­Ainakaan en tuntenut mustasukkaisuutta. Parisuhde oli pikemminkin työväline: kun toisen tuntee hyvin, elokuvan tekeminenkin on jotenkin intiimimpää, Jokinen sanoo.

Pohjois-Suomea ja sen ihmisiä kuvataan Kätilössä tavalla, joka tuo mieleen Timo K. Mukan alkuvoimaiset Lapin kuvaukset. Antti Jokinen paljastuu Mukka-faniksi.

Tabu on mieletön kirja. On hienoa, että se tulee nyt Kansallisteatteriin Kristian Smedsin tulkintana. Olen myös monesti miettinyt, pitäisikö Maa on syntinen laulu filmata uudestaan. Mutta Rauni Mollbergin elokuva on niin hyvä, ettei siinä taitaisi olla järkeä.

Jokinen kertoo ihailevansa monia sellaisia elokuvaohjaajia, joiden tyyliä hän ei kuitenkaan itse haluaisi jäljitellä.

Kieslowski, Haneke, Bergman, Scorsese, Fincher... Pidän heidän elokuvistaan, mutta en itse haluaisi tehdä samanlaisia. Esimerkiksi Fincherin elokuvat ovat liian kliinisiä. Minulle on aina ollut selvää, että haluan tehdä elokuvia isolle yleisölle.

Lue myös