| Haastattelussa
AJ Annila
Kalevala ja kung fu
yhteen taottuna
Jadesoturi
kertoo tarinan muinaisesta kiinalaisesta
soturista, jonka tehtävänä on
taistella isänsä takoman Sammon
varastanutta demonia vastaan. Soturi
siirtää kohtalon määräämää
tehtävää saadakseen uuden
mahdollisuuden rakastamansa naisen
kanssa, ja tilaisuus avautuukin usean
sielunkierron jälkeen nykyajan
Suomessa. Tuhansia vuosia sitten alkanut
rakkaustarina nivoo lopulta kiinalaisen
soturin ja suomalaisen sepän elämät
yhteen.
Suomalaisessa
elokuvassa ennen näkemättömän
teeman, kung fu -fantasian
ensimmäisessä pitkässä
ohjaustyössään esiin marssittanut AJ
Annila kertoo Jadesoturin
olleen vuosien pitkällisen työn tulos.
Fantasiaa, Kalevalaa ja kiinalaista
wuxia-genreä yhdistelevä tarina
nivoutui Annilan mukaan vaivattomasti
yhteen.
– Ainakin minusta
tuntuu siltä, että nämä aiheet
sopivat varsin luonnollisesti yhteen.
Wuxia-genren elokuvat ovat yleensä
melodraamoja, tarinoita rakkaudesta,
sotureista, noituudesta, miekoista ja
mistä ikinä tehtävistä. Ja
tämähän nyt voisi olla myös
Kalevalan määritelmä, sekin on
täynnä melodramaattisia tarinoita.
Jollain tavalla Kalevalassa ja
wuxia-elokuvassa on samaa
mentaliteettia, jotenkin ne vain
kulkevat käsi kädessä ainakin minun
päässäni.
Annilan mielessä Jadesoturin
tarina alkoi muotoutua melkein
seitsemän vuotta sitten, mutta
kiinnostus kiinalaisiin kung fu-,
fantasia- ja toimintaelokuviin on
vieläkin kauemman ajan takaa,
lapsuudesta asti.
Jo
ennen vuosituhannen vaihdetta Annilan
ajatukset siirtyivät pitkän elokuvan
tekemisen puolelle, jolloin syntyi myös
idea suomalaisen ja kiinalaisen
mytologian sotkemisesta keskenään.
Kalevalan ja wuxia-elokuvien tyylit
tuntuivat sopivan hyvin yhteen, ja
ajatus Jadesoturista
lähti liikkeelle. Vuoden 2001 lopussa
myös tuotantoyhtiö saatiin mukaan
hankkeeseen, ja loppu onkin historiaa.
– Ennen tätä
elokuvaa tein paljon lyhytelokuvia, ja
jotenkin lähes kaikki niistä enemmän
tai vähemmän liittyi tähän
kiinalaisen elokuvan genreen. Kyllä
siihen jotenkin vain pikku hiljaa
ajautui aika luonnollisesti, eli se ei
ollut mikään älynväläys, että
yhtenä päivänä päätin tehdä kung
fu -elokuvan, vaan kyllä se oli
pitkällinen prosessi. Itse tätä on
tullut lähes seitsemän vuotta tehtyä.
Parodioita ja
kunnianosoituksia
Lyhytelokuvahistoriaansa
Annila ei erikoisemmin suostu
valottamaan, mutta kertoo niiden olleen
kiinalaisen toiminta- ja kung fu
-elokuvan parodioita ja
kunnianosoituksia. Myöhemmin parodia
jäi enemmän taustalle, kun Annila
alkoi suhtautua vakavammin kung fu
-elokuvien genreen.
– En haluaisi
enää parodiaa niistä tehdä, enkä
ymmärrä miksi tein niitä aikaisemmin.
Mutta ne toimivat, niin kuin
lyhytelokuvat yleensä, hyvänä
harjoitteluna ja virheiden kautta
oppimisena. Oli ne ihan hienoja, ja
toivottavasti ne saadaan jotenkin
dvd:lle ujutettua mukaan sitten jonain
päivänä.
Yhtään ainutta
suosikkiohjaajaa tai -elokuvaa Annilalla
ei kung fu -elokuvissa ole, mutta hän
mainitsee muutamina merkkipaaluina Johnny
Ton Bare foot kid
-elokuvan sekä Tsui Harkin Once
Upon a Time in Chinan.
– Vaikka
kuulostaahan se tylsältä aina sanoa
tuo merkkiteos, mutta se vain on
klassikko ja siihen aina palaan
uudestaan ja uudestaan. Sen kummemmin en
ohjaajia osaa sieltä nimetä,
esimerkiksi Tsui Hark tekee
parhaimmillaan uskomattoman hienoja
teoksia, mutta huonoimmillaan taas…
jotain aivan muuta.
Torontosta kohti uusia
projekteja
Toronton
kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla
syyskuussa esitetty Jadesoturi
sai ohjaajan mukaan hyvän vastaanoton.
Kaikki kolme näytöstä olivat
loppuunmyytyjä, ja ensikertalaisena
suurien festivaalien kulissien takana
ollut Annila olikin varsin tyytyväinen
kokemukseen. Suomessa saatavasta
vastaanotosta ohjaaja toivoo
luonnollisesti myös positiivista.
–
Toronto oli hieno kokemus ja ihmiset
tuntuivat tykkäävän elokuvasta.
Tapasin itse ihmisiä, jotka olivat ihan
vilpittömästi rakastaneetkin sitä.
Suomessa toivon tietysti hyvää
vastaanottoa, mutta en ohjaajana pysty
sitä mitenkään numerollisesti
katsomaan. Toivon vain, että
mahdollisimman moni näkee elokuvan, ja
se herättää heissä ajatuksia
suuntaan tai toiseen, mutta kunhan
herättää jotain. Toki mitä enemmän
ihmiset tulevat sitä katsomaan, sitä
onnellisempi ohjaaja on.
Elokuvan esittäminen
Torontossa vapautti Annilan myös
päästämään irti teoksestaan, ja
aloitti samalla uusien projektien
suunnittelun. Tulevista töistään
Annila ei vielä pysty kertomaan, mutta
lupaa pysytellä fantasia-genren parissa
kuitenkin.
– Nyt on sillä
lailla hyvällä tavalla ’takki tyhjä’
-olo, olen saanut tämän
yllättävänkin helposti pois
elimistöstäni. Olen sen lopullisen
elokuvan kanssa kuitenkin sen verran
sinut, tykkään tuosta lopputuloksesta,
niin on jotenkin helppo päästää irti
ja näinhän sen kuuluukin mennä.
Kyllä oikeastaan saman tien kun elokuva
oli Torontossa esitetty, niin jotenkin
vapautui pää jo seuraaviin
projekteihin, ja koetan saada nopeasti
jotain erilaista liikkeelle.
Ohjaajan oppivuodet
AJ Annila haluaa
antaa kunniaa elokuvan
tuotantoportaalle, sillä Jadesoturi
on yksi Suomen kalleimmista elokuvista.
Ohjaajan mukaan tuottajat tekivät
uskomattoman työn, ja loivat hyvät
kontaktit tulevaisuuttakin ajatellen.
Loppumetreillä mukaan saatiin
kiinalainen yhteistyökumppani-tuottaja,
jonka kautta päästiin myös Kiinaan
kuvaamaan.
Kiinalaisten
näyttelijöiden etsimisessä
tuotantoyhtiö olikin suureksi avuksi,
lähettämällä aluksi listan
ehdottamistaan näyttelijöistä.
Päähenkilöä esittävä Tommi Eronen
ja ohjaaja Annila lähtivät Kiinaan
tekemään castingiä, ja suosikkien
kanssa oltiin onnellisten tähtien alla
ja aikataulutkin saatiin istumaan.
Eronen teki vielä urotyön ja opetteli
Sintain ja Kain kaksoisroolia varten
puhumaan kiinaa, mistä ohjaaja hänelle
hattua nostaakin. Jotain oppeja
Jadesoturista kuitenkin tarttui
myös ohjaajan haaviin.
– Jouduin
seuraamaan niin läheltä sitä Erosen
Tommin kiinan opiskelua, että en itse
edes halunnut lähteä siihen. Osaan
laskea kolmeen, huutaa toimintaa ja
kiroilla kiinaksi, siinä kaikki. Mutta
kyllä täytyy rehellisesti sanoa, että
se mitä luulin tietäväni elokuvan
tekemisestä lyhytelokuvien kautta, niin
kärjistäen voisin sanoa, että kaiken
mitä nyt tiedän elokuvan teosta, olen
kuitenkin oppinut Jadesoturista. Kun sen
ensimmäisen pitkänsä tekee, niin joka
päivä tuo uutta vastaan. Siinä oppii
paljon.
Tiina Forsberg |