Koko perheelle

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on Anna Dahlmanin esikoisohjaus pitkän elokuvan saralla. Television puolella hän on sekä ohjannut että varsinkin käsikirjoittanut sketsisarjoja Siskonpeti ja YLELeaks, josta Dahlmanille tutut näyttelijät Joonas Nordman, Pirjo Heikkilä ja Niina Lahtinen nähdään Krisse Salmisen ohella uusimmassa Heinähatun ja Vilttitossun seikkailuista kertovassa elokuvassa. Ohjaaja on tehnyt ydinporukan kanssa töitä jo vuodesta 2011, joten näyttelijänvalinnat uuden elokuvan komediallisiin rooleihin sujuivat luontevasti.

Elokuvaprojekti sai alkunsa, kun elokuvassa poliisien rooleja näyttelevät Aku HIrviniemi ja Janne Kataja alkoivat suunnitella yhdessä Nopoloiden kanssa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -kirjan vinksahtaneen maailman siirtämistä valkokankaalle. Niina Lahtinen, jonka kanssa Dahlman on tehnyt paljon yhteistyötä, ehdotti Yellow Filmsille Dahlmania elokuvan ohjaajaksi. Aku Hirviniemi ja Janne Kataja ovat myös oman tuotantoyhtiönsä kautta mukana tuottamassa elokuvaa.

Dahlman kertoo, ettei koe tarvetta ohjeistaa näyttelijöitä mitenkään erityisesti, kun näytellään lapsiyleisölle. Hän sanoo kuitenkin kuuntelevansa herkällä korvalla näyttelijöiden ehdotuksia, varsinkin jos ne ovat hyviä.

Lähtökohtana oli koko perheelle suunnattu komedia, ja kohtauksia pohdittiin yhdessä näyttelijöiden kanssa. Mietittiin mikä niissä on hauskinta.

Heinähatttu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat kirjankin kirjoittaneet Sinikka ja Tiina Nopola. Anna Dahlman on itsekin käsikirjoittaja, joten yhteistyö kuuluisien lastenkirjailijoiden kanssa jännitti hieman aluksi, varsinkin kun Nopolat ovat itsekin käsikirjoittaneet elokuvia aiemmin. Dahlmanin mukaan kaikki sujui lopulta varsin luontevasti, ja ohjaaja sai omia ehdotuksiaankin läpi.

Tiina ja Sinikka ottivat minut avosylin vastaan heti. Teimme yhteistyötä pitkäänkin yhdessä, se muuttui tosi luontevaksi. Mielestäni meillä oli alusta asti visio, että tehdään tästä mahdollisimman hauska ja selkeästi koko perheelle.

Välillä elokuvan käsikirjoitusta saatetaan joutua muokkaamaan rajustikin vielä kuvausvaiheessa, kuten kävi esimerkiksi Napapiirin sankareiden kolmatta osaa kuvattaessa, kun Suomen kesä näytti hyisen puolensa Lapissa. Anna Dahlman kertoo, että Heinähatun ja Vilttitossun seikkailuja Helsingin kesäisessä Jollaksessa kuvattaessa käsikirjoitus pysyi varsin muuttumattomana, joskin kohtausten sisällä saattoi tulla pientä hienosäätöä.

Komediallinen maailmankatsomus

Anna Dahlman valmistautui elokuvan kuvauksiin katsomalla koko perheelle suunnattuja lastenelokuvia urakalla. Oman kahdeksanvuotiaan tyttärensä kautta Dahlman pysyy kosketuksissa lasten maailman kanssa, ja iättömät klassikot kolahtavat edelleen.

Esimerkiksi Ronja Ryövärintytär (1984) on uskomattoman hyvin kestänyt aikaa, senkin katsoin nyt, siitä on varmaan 20 vuotta, kun katsoin sen viimeksi. Tosi hyvä elokuva edelleen.

Dahlman mainitsee erääksi ikisuosikikseen Yksin Kotona -elokuvan (1990), jonka fyysisestä komediallisuudesta voi löytää vivahteita Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvastakin, tosin vähemmän väkivaltaisena versiona. Myös kaikki Disney/Pixar -elokuvat, joissa on aikuisiakin naurattavia vitsejä, kolahtavat.

Varsinkin Inside Out – Mielen sopukoissa (2015) on suosikkini, vaikka se onkin aikuisten kuin lasten elokuva. Myös komediaklassikko Kala nimeltä Wanda (1988) on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, samoin Mies ja Alaston Ase -elokuvat iskivät teini-iässä. Komedioita, jotka jaksavat naurattaa alusta loppuun, ei ole kuitenkaan tehty kovinkaan paljon.

Anna Dahlmanille ohjaaminen on tullut ikään kuin vahingossa mukaan kuvioihin, varsinaisesti hän kokee olevansa käsikirjoittaja. Käsikirjoittamiseen ajoi kiinnostus elokuvaan ja televisioon. Toisaalta, kun ohjaamisen makuun on päässyt, ei entiseen ole enää paluuta. Sosiaalisena ihmisenä hän on joutunut miettimään keinoja yhdistää yksinäinen kirjoittaminen yhteisöllisyyteen.

Olen kirjoittanut tosi pienestä tosi paljon. Olen aika sosiaalinen ihminen ja kirjoittaminen on aika yksinäistä, ja aloin jossain vaiheessa miettiä, mikä olisi sosiaalisempi kirjoittamisen muoto, ja käsikirjoittaminenhan on. Olen ajautunut vetämään ryhmäkäsikirjoitusprojekteja, mikä on vielä vähän sosiaalisempaa.

Anna Dahlman kokee komedian olevan lähinnä sydäntään, se sopii hänen maailmankatsomukseensa.

En tiedä pystyisinkö enää kirjoittamaan draamaa, kaikki kääntyy komediaksi. Rakastan kyllä surumielistä komediaa, jonka amerikkalaiset osaavat tosi hyvin, tyyliin Little Miss Sunshine. Siinä voi olla tosi vakavat aiheet, mutta käsittelytapa on humoristinen, se on sellainen selviämismekanismi.

Lue myös