Tuntematon Tuntematon

Ihmiset hieraisivat pari vuotta sitten silmiään, kun Aku Louhimiehen ilmoitettiin ohjaavan kolmannen filmatisoinnin Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Osa oli projektista innoissaan, toiset sanoivat, ettei uutta versiota tarvita. Nyt elokuva saa ensi-iltansa ja se on saanut ylistäviä ennakkoarvioita.

Elokuvan työryhmä haluaa painottaa, että tämä ei ole vain kolmas versio jo nähdystä elokuvasta. Louhimies huomauttaa, että Tuntematon sotilas on nähty myös kymmeniä kertoja teattereissa ja oopperassa. Väinö Linnan romaani on klassikko, joka avaa lukuisia mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille. Ensimmäisen kerran Louhimies luki kirjan armeijassa.

Tuntematon sotilas

Ihan sattumalta. Maastopuvun housuihin piti tunkea jotain luettavaa ja vaihtoehtona oli Virsikirja tai Tuntematon sotilas, kun silloin oli tehty se taskupainos. En olisi sitä muuten lukenut.

Louhimies kertoo, ettei ole asian kanssa yksin. Suurin osa elokuvan ennakkoon nähneistä katsojista eivät kuulemma ole koskaan lukeneet kirjaa, saatikka nähneet siitä aiempia filmatisointeja. Ennen lehdistönäytöksiä pyydetään erikseen kohteliaasti, että arvosteluista jätettäisiin juonipaljastukset pois. Kuuluuko Tuntematon sotilas yleissivistykseen, vai onko yleissivistys rapautunut? Kuinka suomalaisten yleissivistys voi?

Mielestäni se voi tavallaan hyvin, koska olen myös sitä mieltä, ettei siihen välttämättä tarvitse kiinnittyä. Vaikka kirja on klassikko, niin ei se tarkoita, että sitä välttämättä luettaisiin. Ei meidän tarvinnut lukiossa lukea Tuntematonta sotilasta. Jos itsenäisyyspäivänä ei katso telkkaria, niin ei siinäkään sitä näe. Seitsemän prosenttia meistä on ruotsinkielisiä, hekään eivät lue tuollaista kirjaa koulussa. Ehkä meitä vanhemmilta tulee sellainen oletus, että kaikki nykyään tuntisivat tarinat, mutta näin ei suinkaan ole.

Aikansa epätasa-arvoa

Suurin haaste Louhimiehen uusimmassa elokuvassa liittyi rahoittamiseen. Kuukausia ennen elokuvan ensi-iltaa on ehditty parjata lukuisia erilaisia kauppojen hyllyille ilmestyneitä Tuntematon sotilas -tuotteita. Louhimies näkee, että eri sponsoreilla on eri tapoja tuoda esiin osallistumisensa elokuvan rahoittamiseen.

Tuntematon sotilasKaikki ketkä ovat elokuvan nähneet huomaavat, ettei se ole siellä millään tavalla läsnä, elokuvassa ei ole mitään tuotesijoittelua. Eri sponsoreilla on eri tapa tuoda esiin, kuinka he ovat elokuvassa mukana. Elokuvien tekeminen Suomessa on kuitenkin kulttuuritoimintaa, eihän tämä voi olla bisnestä, kun meitä on vaan 5,5 miljoonaa. Näin isoa elokuvaa ei voisi tehdä, jos ei löytäisi yhteiskunnan tuen lisäksi muita sponsoreita, auttajia ja tukijoita

Näyttelijät valikoituivat elokuvaan suhteellisen helposti. Louhimies painottaa, että lähti hakemaan hyvää tiimiä, koska hahmojen on tuettava toisiaan. Hän kertoo olevansa etuoikeutettu saadessaan Suomen parhaat näyttelijät elokuvaansa.

Kuten tässä on usein käynyt ilmi, niin tarinassa on tietysti naisrooleja aika vähän. Mutta se oli sen ajan epätasa-arvoa, kun vain miehet joutuivat rintamalle. Ei sitä voinut valita. Ja tietysti elokuva kerrotaan jalkaväkimiehen perspektiivistä, kuten koko kirjakin, niin siinä on tällainen asetelma.

Ennen opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa Louhimies opiskeli pari vuotta historiaa Helsingin yliopistossa. Historiallinen totuudenmukaisuus on hänelle tärkeimpiä elementtejä omissa elokuvissaan. Hän on kuullut jo nyt kiistelyä historian harrastajien keskuudessa, esimerkiksi elokuvassa nähtävistä tankolippaista.

Tuntematon sotilasKyllä opinnot varmasti vaikuttivat sekä aikoinaan Käskyyn että tähän. Olen halunnut, että elokuva on historiallisesti tavallaan tosi. Minun olisi vaikea tehdä Quentin Tarantinon Kunniattomat paskiaiset -tyyppistä toisen maailmansodan kuvausta. Se ei ole ihan tarpeeksi sarjakuvaa, eikä kuitenkaan yhtään realistinen, niin minulle se on vaikea tyylilaji. Sinänsä minulla ole mitään sitä elokuvaa vastaan, mutta itse en tekisi. Halusimme, että kaikki historialliset asiat olisivat tässä oikein.

Aku ja Satumaa

Louhimies kertoo olevansa etuoikeutettu saadessaan tehdä unelmatyötään. Elokuvaunelmia on myös hänestä tänä syksynä julkaistun elämäkertakirjan nimi, jonka on kirjoittanut Satu Jaatinen. Unelmat ovat toteutuneet ohjaajan itsensä nähden siksi, että halu on yksinkertaisesti ollut niin suuri. Mukana on ollut myös runsaasti onnea. Kysymykseen miksi ohjaat, Louhimies ei löydä vain yhtä perustelua.

On varmasti monta syytä, miksi se on onnistunut. Olen tietysti halunnut sitä tosi paljon, yrittänyt pitkään ja ollut myös onnekas. Joku asia on loksahtanut paikalleen, ja kun olen päässyt tekemään yhden pitkän, niin sen jälkeen on helpompi päästä tekemään toinen.

Tuntematon sotilasJa tietysti olen ollut tosi hyvien ihmisten ympäröimä. Vaikka elokuvaohjaaja näyttäytyy tässä vähän laivan kapteenina, niin kyllähän siinä on koko miehistö siinä ympärillä. Kaikkien panos on tärkeä. Sitten jos tuntuu, etten enää osaa tehdä elokuvia, niin sitten tehdään jotain muuta. Mutta tämä nyt on se, mitä yritän tehdä.

Unelmaprojekteja Louhimiehellä riittää, eikä hän välttämättä tahtoisi jättää klassikkojenkaan ohjaamista tähän. Ensin hän ajattelee mahdollisuuksia läheltä, mutta innostuu lopulta laajentamaan klassikkojen kirjoa Ruotsiin ja kauemmaksi.

Ihan todella mielelläni tekisin Kalevalan, se nyt on ihan varmasti sellainen. Myös Tove Janssonin Sommarboken (Kesäkirja) on sellainen, mikä kiinnostaa kovasti, jos nyt puhutaan suomalaisista klassikoista. Siitä seuraava olisi varmaan Ruotsin puolella, Astrid Lindgreniä olisi hieno tehdä. Tai joku vielä tekemätön Tolkien.

Kotimainen elokuva voi Louhimiehestä hyvin, joskaan sitä ei voi suoraan verrata eurooppalaiseen elokuvaan. Hän painottaa, ettei kotimainen elokuva ole bisnestä, vaan pikemmin kulttuuritoimintaa kuten muissakin pohjoismaissa.

Tuntematon sotilasMeillä kuitenkin aika monet suomalaiset katsojat ovat kiinnostuneita suomalaisesta elokuvasta, se on hyvä asia. On myös hyvä asia, että tehdään erilaisia elokuvia. Itse olen sitä mieltä, että Suomessa pitäisi panostaa nimenomaan lastenelokuviin, jotta ainakin ne olisivat omalla kielellä. Mutta muuten en osaa arvioida sitä, se on katsojan tehtävä.

Ovatko he kiinnostuneita suomalaisista elokuvista vai eivät, miten niitä kommentoidaan. Tietysti suomalaiset elokuvat kilpailevat kaikkien muiden elokuvien kanssa siitä, mikä ketäkin kiinnostaa. Tietysti on hyvin paljon kiinni myös mediasta, mistä kirjoitetaan, puhutaan ja keskustellaan. Se on osa sitä, että elokuva sitten löydetään.



Lue myös