Erkko Kivikoski – heräämisiä

Suomalaisen elokuvan festivaali kunnioitti viime vuonna menehtynyttä Erkko Kivikoskea (1936– 2005) ohjelmistovalinnoillaan. Vaikka Kivikosken ura kattaakin kaksi vuosikymmentä, hän ei ohjannut kuin kuusi pitkää elokuvaa, joista neljä lukeutui tämän vuoden festivaaliohjelmaan. Yksityisyydestään kiinnipitäneen ohjaajan tuotanto ei ole noussut yhtä kuuluisaksi laajan yleisön keskuudessa kuin esimerkiksi Mikko Niskasen, mutta se on kiistämättä jättänyt vahvan jälkensä suomalaisen elokuvan historiaan.

Festivaalin perjantaiseminaarissa puhunut Eero Tammi nosti esiin Kivikosken elokuvissa esiintyneen heräämisen teeman. Ohjaaja käsitteli teemaa konkreettisten heräämiskuvausten tasolla, mutta hänen tuotannostaan voidaan löytää toinenkin ulottuvuus heräämiseen. Elokuvien kautta katsoja havahtuu arjen kauneuteen työn ja rutiinien estetiikasta.

Kesyttömät veljekset (1969) sisältää työkuvauksia, joissa painokoneiden käytöstä löytyvä kauneus tulee parhaiten esiin Eero Melasniemen esittämän Antti Salmisen työstäessä mainoksia uuden yrityksensä tiloissa. Yksin toimiva yrittäjä varautuu luottavaisena tulevaisuuteen omistaen aikansa työlleen. Uutuuden viehätys ei kuitenkaan kestä kauan ja pian yksityisyrittäjän arki yllättää. Kivikosken elokuvista henkii rutiinien kauneuden uudelleen löytämisen onni. Vaikeuksista huolimatta työ palkitsee tekijänsä, ainakin Kesyttömissä veljeksissä.

Laukaus tehtaalla (1973) on lohduttomampi näkymä työn palkitsevuudesta. Tänä päivänäkin ajankohtainen elokuva nostaa moraalin joukkoirtisanomisten takana keskustelun kohteeksi. Työ ei ole vain tärkeä osa ihmisen arkea, vaan se muodostuu selviytymiskeinoksi. Ilman työtä ei elokuvan päähenkilöllä metallimies Henrikssonilla (Urpo Poikolainen) ole rutiineja eikä perhettä. Työyhteisön merkitys ja solidaarisuus nousee hänen hahmonsa kautta keskeiseksi teemaksi elokuvassa.

Herääminen arkeen ei tapahdu ainoastaan katsojassa, vaan myös Kivikosken henkilöiden tulee elokuvissaan kohdata arki ja löytää sen viehätys uudelleen. Tämä näkyy selvästä esimerkiksi elokuvien Kesällä kello 5 (1963) ja Kesyttömät veljekset keskeisissä ihmissuhteissa. Erilaiset käännekohdat pakottavat päähenkilöt huomaamaan suhteidensa arvon ja sivuuttamaan kyllästymisen tunteensa. Kivikosken sanoma tuntuu olevan arkeen turtumisen tavallisuuden huomiointi. Rutiinien kauneuden löytäminen on aina mahdollista.