Vesa-Matti Loiri – hyväsydäminen suomalaisraasu

Tänä vuonna Suomalaisen elokuvan festivaali tarjosi ainutkertaisen mahdollisuuden tutustua Vesa-Matti Loirin kirjavaan tuotantoon. Loirin tähdittämien elokuvien lisäksi hänet nähtiin myös festivaalin vieraana.

1970-luvun alusta lähtien Uuno Turhapurona tunnettu Loiri on tehnyt poikkeuksellisen monipuolisen, ja epäilemättä myös menestyksekkään uran. Yllä leijuvasta Turhapuron varjosta huolimatta Loiri on onnistunut tuomaan useimpiin roolihahmoihinsa koomisuuden ohella myös traagisuutta ja ihmisläheisyyttä.

Loirin tähdittämien elokuvien näytännöt alkoivat lauantaina, jolloin pääasiassa äänenlaadullisista syistä Dominosta pienempään Thaliaan siirtyneisiin näytöksiin kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet sisään.

Loiri-elokuvien sarjan aloittanut, pääosin Turussa kuvattu Rakastunut rampa (1975) esittää Loirin kyttyräselkäisenä timpurina, Sakris Kukkelmanina, joka lukuisista pettymyksistään huolimatta yrittää jatkaa elämäänsä. Joel Lehtosen romaanin pohjalta valmisteltu elokuva kävi tuotantovaiheessaan läpi monenlaisia ongelmia, joiden lopputuloksena syntyi yksi Vesa-Matti Loirin merkittävimmistä roolisuorituksista. Kukkelmanin ilmiselvistä koomisista piirteistä huolimatta elokuva ei horjahda hetkeksikään ilkeilyn puolelle.

80-luvun pohjoismaista psykedeliaa festivaalilla edusti oluenhuuruinen Jon (1983), jossa nimiroolia esittävän Kari Väänäsen nuori roolihahmo etsii itseään jyhkeissä Pohjois-Norjan maisemissa. Loiri tekee loistavaa työtä helppoheikkimäisenä suomalaisraasuna, Öljys-Heikkinä, joka Kukkelmanin tapaan näyttäytyy monista vioistaan huolimatta katsojalleen välttämättä empaattisena.

Sunnuntaina Dominoon siirtyneissä näytöksissä Loiri oli edelleen hyvin edustettuna. Jaakko Pakkasvirran ohjaama Ulvova mylläri (1982) toi jälleen uuden ulottuvuuden Loirin värikkääseen uraan. Loirin esittämä Gunnar Huttunen on hyväsydäminen ja herkkä mylläri, joka toteuttaa itseään satunnaisesti kovaäänisellä mylvinnällä. Tiukkarajainen kyläyhteisö pitää mylläriä henkisesti tasapainottomana, ja ajaa miespolon korpimetsään karkuteille. Risto Jarvan Jäniksen vuoden tematiikkaa jatkava Ulvova Mylläri toistaa Loirille ominaista hahmotyyppiä, joka kärsii muiden ihmisten julmuudesta, mutta joka lopulta paljastetaan yleisölle ihailtavana ja ainutlaatuisena.

Loirin uran kannalta ehkä merkittävin hahmo, Uuno Turhapuro, esittäytyi festivaalilla yhden elokuvan voimin. Vaikka nyt nähdyn, ensimmäisen Turhapuro-elokuvan Uuno-hahmo onkin vielä melko hiomaton, näytti se suuntaa koko Loirin tulevalle uralle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vakavasti itsensä ottavat elokuvan ystävät hyväksyvät Uunon suomalaisen elokuvan merkkiteosten joukkoon edelleen vain "autenttisimmassa" mustavalkoisessa muodossaan.