EILISEN ELOKUVAN TÄHTIEN MATKASSA
Suomalaisen elokuvan festivaali 2002 keskittyi viikonloppuna vanhojen kotimaisten elokuvatähtien esittelyyn. Tänä vuonna esille nostettiin näyttelijä Heidi Krohn sekä näyttelijä-ohjaaja Sakari Jurkka. Kummatkin heistä saattoi tavata festivaalilla kertomassa elokuvistaan, kokemuksistaan ja näyttelemisestä.
Astuminen Suomalaisen elokuvan festivaalin elokuvanäytökseen on portti suomalaisen elokuvan kulta-aikaan. Tuohon ohjaajien ja näyttelijöiden 1930-luvulta alkaneeseen valtakauteen, jota luonnehtivat laajaan yleisöön uppoavat romanttiset komediat, draamat ja seikkailut. Silloin ei tarvinnut puhua uudelleen nousevasta kotimaisesta elokuvasta, joka yrittää voittaa kadotetut katsojat puolelleen. Yleisö oli jo olemassa. Yhäkin voi ymmärtää miksi. Näillä vanhoilla elokuvilla on oma tenhonsa.
Sakari Jurkan uran muistelot
Sakari Jurkka suuntautui näyttelijäksi perheensä ja sukunsa jalanjäljillä. Hän on uransa aikana näytellyt lähes 40 elokuvaroolissa ja ohjannut kolme kokoillan elokuvaa. Eikä tietysti voi unohtaa hänen nurkanvaltauksiaan teatterin ja television puolella. Festivaalilla muisteltiin hänen valtavaa näyttelijäuraansa, kukkien ja lahjojen kera. Jurkan näyttelijätyön saavutuksista esitettiin Anu ja Mikko sekä Säkkijärven polkka.
Molemmat elokuvat kuuluvat Jurkan ns. Karjala-elokuviin, joista kolmas, Evakko, jätettiin ohjelmiston ulkopuolelle. Anu ja Mikko on selkeästi karjalaisidyllinen elokuva. Karjalainen ympäristö ja asennoituminen saavat elokuvassa vahvan aseman, vaikkakin teemallisesti kyse on oman maankolkan teollistumisesta. Rahasta uhkaa nousta uusi arvo, joka peittäisi perinteet alleen. Onneksi kuitenkin karjalaisuus on sitkeämpää tekoa. Arvomaailma säilyy ja rakkaus on lopulta se, joka jotain merkitsee.
Säkkijärven polkka sen sijaan on lähes elämäkerrallinen tarina hanuristi Vili Vesterisen nuoruusvuosista. Elokuvassa nousevat itse Karjalan sijasta esille karjalaiset välittömät luonteet. Vili Vesterisestä luotiin elokuvassa hyvin hänen populaaria hahmoaan vastaava kuva. Säkkijärven polkassa Vili selvisi niin haitarin soitosta kuin elämästäkin hieman korvakuulolla. Huoleton asenne tuntui vain johdattavan Vilin yhä lähemmäs hänen unelmaansa soittamisesta.
Jurkalta esitettiin myös oma ohjaus
Jurkan ohjaustöistä festivaalilla esitettiin Leena, vuonna 1954 valmistunut romanttinen komedia. Leena oli hänen ensimmäinen ohjauksensa, onnistunut sellainen. Elokuva otettiin hyvin vastaan aikoinaan ja edelleenkin sen vetovoima toimii katsojaan. Ehkäpä osasyynä tähän on nostalginenkin mieliala, jonka annipolvamaisen rempseä, itsenäinen tyttönen ja reippaat juonikuviot saivat aikaan.
Leena on tarina orpotytöstä, joka sattumalta törmää seurapiiriperheen poikaan. Hätävalheiden ja slapstick-komedioiden tapaisten sattumusten kautta tytöstä kehkeytyy pojan ranskalainen morsian, joka valloittaa seurapiirit. Menneisyys kuitenkin pakottaa tyttösen piiloutumaan. Muutamien onnekkaiten käännösten kautta Leenan menneisyyskin saa uuden valon ja rakkaus uuden tilaisuuden. Kaiken kaikkiaan Leena on hyväntuulinen ja lämmin komedia, joka heijastelee paljon tuottaja Veikko Itkosen muitakin töitä.
Uuden tähden syntyminen
Leenan jälkeen Jurkka ohjasi vielä kaksi elokuvaa, Helunan häämatka ja Voi veljet, mikä päivä. Näiden jälkeen hän palasi täysin näyttelijäuralleen. Kuten Jurkka itse festivaalilla totesi: "Kolmannen yrityksen jälkeen tiesin, että näyttelijät ja ohjaajat ovat erikseen aivan syystä." Leenaa pidetään Jurkan ohjaustöistä onnistuneimpana. Ohjaaja itse mainitsee elokuvan suurimmaksi saavutukseksi näyttelijätähti Heidi Krohnin esittelemisen yleisölle.
Heidi Krohnin nousu elokuvatähdeksi oli ilmiömäinen Leenan menestyksen vuoksi. Häntä kutsuttiin synnynnäiseksi komedienneksi ja ulkonäöllisesti hän tummine hiuksineen ja kauneuspilkkuineen uudisti suomalaisten vaaleiden naistähtien linjaa. Suomalaisen elokuvan festivaalilla esitettiin hänen elokuvistaan myös Tähtisilmä, Silja - nuorena nukkunut ja Vihreä leski, jossa Krohn esitti sivuosassa lesbonaista. Silja oli Krohnin elokuvista traagisin, mutta myös hänen filmiuransa huippukohtia.
Seuraava:
Sodankylän Elokuvajuhlat 2002 -raportti
Sodankylän elokuvajuhlilla kannattaa käydä elokuvissa, jotta todellisuudentajuaan ei menettäisi täysin. Tuntuu kuin itse miljöö ja tunnelma - yksinkertaisen hienoilla vedoilla luotu - olisi pääasia. Eli "juhlitaan elokuvaa" ei merkitse niinkään "kats
Edellinen: Tampere Film Festival 2002 -raportti
Kansainvälinen tuomaristo arvosti eksentrisyyttä ja kokeilevuutta, kotimainen tuomaristo puolestaan realismia ja perinteistä elokuvakerrontaa. Tällainen mielikuva syntyy, kun katsoo äkkiseltään Tampereen lyhytelokuvajuhlilla 2002 palkittujen elokuvie