Sodankylän elokuvajuhlat 2004

Sodankylän elokuvajuhlilla ei tänä vuonna juhlittu suurien tähtien parissa. Ohjaajavieraiden nimettömyyttä arvosteltiin medioissa ennen tapahtumaa. Turhaan. Tänä vuonna näytöksissä kävi arviolta yli 18 000 katsojaa. Luku lähentelee kaikkien aikojen ennätystä. Päävieraina tänä vuonna olivat Hammer-studioiden veteraaniohjaaja Val Guest, neuvostoliittolaista uutta aaltoa edustanut Marlen Hutsijev, Cannesissa palkittu italialainen Nanni Moretti, uuden saksalaisen elokuvan kärkinimi Wolfgang Becker sekä ikioma elokuvaintellektuellimme Jörn Donner. Varsinkin Donner herätti paljon kiinnostusta aamukeskustelussa festivaalijohtaja Peter von Baghin kanssa. Donner sai myös festivaalin jakaman perinteikkään Canal+-palkinnon, ja yleisö valitsi hänen dokumenttinsa Perkele! Kuvia Suomesta toiveuusinnaksi. Festivaalin päänäytöksenä esitettiin tänä vuonna Jacques Feyderin ohjaama mykkäelokuva Visages d'enfants, jota säesti ranskalaisorkesteri Octuor de France Antonio Coppolan johdolla. Lisää kansainvälistä väriä festivaaleille toi italialainen Cine-Circo-ryhmä, johon kuului parikymmentä elokuva-alan ammattilaista ja opiskelijaa. He olivat pystyttäneet festivaalialueelle oman telttansa, jossa näyttivät elokuvia, soittivat musiikkia ja tarjoilivat ruokaa.

Antoisia tapauksia festivaaleilla oli kahden tunnustetun elokuvatutkijan, ranskalaisen Alain Bergalan ja amerikkalaisen Michael Henry Wilsonin luennot lempielokuvistaan. Alain Bergala keskusteli katsojien kanssa Aki Kaurismäen elokuvasta Mies vailla menneisyyttä. Bergalan mukaan maailmassa on tätä nykyä viisi merkittävää ohjaajaa, jotka pystyvät hidastamaan kiireisen maailman hektistä tempoa, stabilisoimaan elokuvillaan maailman menoa. He ovat Kierostami, Godard, Oliveira, Monteiro ja Kaurismäki. Bergalan mukaan Kaurismäellä on sellaista kollektiivista historiantajua, joka monilta nykyajan ihmisiltä puuttuu. Hänen elokuvansa toimivat sellaisenaankin, mutta osoittavat myös ymmärrystä historiaan, kuten Douglas Sirkiltä omaksuttu värien käyttö elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Bressonin ja Dreyerin jalanjäljissä Kaurismäki täyttää paikkansa historiallisessa tilassa. Bergala pitää elokuvaa Mies vailla menneisyyttä hyvin universaalina taideteoksena, jota ymmärtääkseen ei tarvitse ymmärtää paikallista kulttuuria. Bergala seurasi yleisön reaktioita ja kertoi nauraneensa suunnilleen samoissa paikoissa suomalaisten kanssa. Bergala arvostaa Kaurismäen tapaa luoda rytmiä otoksien sisällä, esimerkiksi repliikeillä. Jos ei rytmiä otoksessa, ei koko elokuvassa. Ranskalaistutkijan näkemyksen mukaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä tutkivat ohjaajat ovat oikeita ohjaajia, jotka tulevat säilymään muistissa. Hänen mielestään Mies vailla menneisyyttä olisi ansainnut voiton Cannesissa vuosi sitten, mutta poliittinen ratkaisu jätti sen toiselle sijalle.

Elokuvatutkija ja -journalisti Michael Henry Wilson esitteli Jacques Tourneurin unohdetun ja aliarvostetun kauhuelokuvan Paholaisen palvelija – Night of the Demon vuodelta 1957. Elokuvan alustaneen von Baghin sanoin: "kyseessä on elokuva, joka pitäisi näyttää yön pimeimpinä tunteina, mutta koska Sodankylässä ei tulee pimeää, elokuva voidaan yhtä hyvin näyttää keskellä päivää." Elokuva kertoo amerikkalaisesta tutkijasta, joka tulee Englantiin taistelemaan mustaa magiaa harjoittavaa tohtori Kerswellia vastaan. Wilson puhui hyvin asiantuntevasti ja innostuneesti aiheestaan, onhan hän kirjoittanut Tourneuria käsittelevän kirjankin. Wilsonin mukaan Tourneurin vahvuutena oli ennen kaikkea tunnelman luonti valojen ja varjojen avulla. Tourneur ei myöskään syyllistynyt kauhulla mässäilyyn. Paholaisen palvelijassa nähty hirviö onkin tuotantoyhtiön siihen jälkikäteen lisäämä. Tourneur olisi halunut näyttää hirviöstä vain vilauksen lopussa. Hän halusi antaa katsojille vihjeitä, ei suoria vastauksia.

Peter von Bagh istutti joka aamu parin tunnin ajaksi yhden päävieraista kertomaan yleisölle elokuvistaan ja urastaan. Uskomaton tapaus oli 93-vuotias Val Guest. Festivaalien päävieraitten keski-ikä olikin huolestuttavasti alkanut laskea alle 70 vuoden. Tämä englantilainen tervaskanto palautti asiat ruotuun. Hän oli iästään huolimatta erittäin hyväkuntoinen ja pirteä. Keskusteluun osallistui myös Michael Henry Wilson. Kolmistaan he kävivät läpi englantilaisen elokuvan vaiheita mykkäelokuvasta sota-ajan kautta uuteen aaltoon ja nykyelokuvaan. Guest kommentoi brittielokuvan nousuja ja laskuja kokemuksen syvällä rintaäänellä. Guest kertoi myös suhteistaan englantilaisiin ohjaajiin, kuten Hitchcockiin, Reediin, Powelliin ja Leaniin, joka nai Guestin ensimmäisen tyttöystävän. Guest toimi ennen ohjaajanuraansa muun muassa lehtimiehenä ja käsikirjoittajana. Useissa hänen elokuvissaan pää- tai sivuhenkilönä onkin reportteri. 1930-luvulla hän kirjoitti useita komedioita. 1940-luvun alussa hänestä tuli yksi Hammer-studioiden merkittävimmistä ohjaajista. Festivaaleilla näytettiin muun muassa parhaana britti-musikaalina pidetty Expresso Bongo, loistavat Quatermass-elokuvat ja Guestin oma suosikki The Day the Earth Cought Fire. Guest kuvailee elokuviaan ennemminkin termillä "science fact" kuin science fiction. Hänen mukaansa ainoa kauhu, jota esiintyi, oli resurssien vähyys ja budjetin pienuus. Mielikuvitusta piti käyttää, ja se näkyy muun muassa Quatermassien kekseliäissä, mutta kovin kömpelöissä efekteissä. Myöhemmin Guest siirtyi tv-sarjojen ja -leffojen pariin. Guestillä ei loppujen lopuksi ollut elokuvistaan kovin syvällistä ja analyyttistä kerrottavaa, vaan lähinnä hajanaisia muistikuvia sieltä täältä. Mutta mitä voi odottaa lähes satavuotiaalta mieheltä, joka ohjasi ensimmäisen elokuvansa yli 60 vuotta sitten? Analyyttisemmästä osuudesta ja elokuvien kommentoinnista vastasi sitten Wilson.

Sodankylän elokuvajuhlat oli tänäkin vuonna onnistunut ja monipuolinen tapahtuma. Elokuvafaneille se tarjosi katsomista 24 tuntia vuorokaudessa, aurinkoa saman verran, hyvää musiikkia festivaaliklubeilla, kiinnostavia keskusteluja ja vieraita sekä hyvää seuraa. Järjestelyissä ei ollut moitteen sijaa. Kaikki sujui joustavasti aikataulujen mukaan. Ja mikä tärkeintä: katsojia riitti, vaikkei elokuvataivaan suurimpia tähtiä paikalla ollutkaan. Se kertoo siitä, että festivaaleille tullaan itse tapahtuman takia.

Pauli Jokinen

 © Film-O-Holic.com 01.07.2004
- kaikki oikeudet pidätetään -