| Forssan
kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit
2005
Mykistävää hurmaa
vanhassa teatterissa
Valot himmenevät ja
puheensorina lakkaa. Vain valkokangas
loistaa pimeässä. Kuin mikä tahansa
ilta elokuvissa – paitsi että tämä
elokuvateatteri ei ole mikä tahansa
teatteri. Rakennus on satavuotias
puutalo, jonka sisäseiniä koristavat
käsin maalatut ornamentit. Tasaista
lautalattiaa halkoo rivi pitkiä, puisia
penkkejä. Teatterista ei löydy
pehmeitä istuimia, mukitelineitä tai
kaltevaa lattiaa. Elokuvakaan ei ole
mikä tahansa, vaan mykkäelokuva
vuodelta 1928.
Olen Forssan
Mykkäelokuvafestivaalien
avajaisnäytöksessä. Knallipäinen
pianisti laskee sormensa koskettimille.
Musiikki täyttää pienen huoneen ja
mustavalkoiset kuvat alkavat liikkua
silmieni edessä. Epämukavat penkit
unohtuvat kun King Vidorin ohjaama Show
People sulattaa yleisön
nauruun.
Pääosanesittäjä
Marion Davies tunnettiin aikanaan
lähinnä lehtimoguli William Hearstin
rakastajattarena. Ei tämä salarakas
mitenkään kyvytön silti ole: ainakin
minut Davies komediennena sai
vakuuttumaan. Show People
on paitsi viihdyttävä komedia myös
kiinnostava teemansa puolesta. Se on
tarina näyttelijättärestä, joka
saapuu Hollywoodiin tuhansien muiden
lailla noustakseen tähtiin. Aiheen
käsittelystä ei sarkasmia puutu.
Elokuvabisneksen kummallisuuksia
käsitellään hauskasti, eikä Daviesin
henkilöhahmon diivailusta ole vaikeaa
löytää yhtymäkohtia nykyajan
tähtiinkään. Tekeepä Davies roolinsa
ohella cameovisiitin omana itsenäänkin
kameran eteen.
Mykkäelokuvan
kokeminen autenttisessa teatterissa on
mykistävä kokemus. Toiset
näkemistäni elokuvista jäivät
mieleen paremmin kuin toiset, mutta
kaiken kaikkiaan elävän musiikin ja
vanhojen elokuvien yhdistelmä on
herkullinen. On hämmentävää huomata,
miten jo 1920-luvulla elokuvan
perusasiat ovat olleet hallussa.
Slapstick-komedia naurattaa klassisin
keinoin ja traaginen draama kirvoittaa
yleisön kyyneliin asti. Näytöksen
jälkeen takki on tyhjä. 2000-luvun
tekeleet tuntuvat teennäisiltä ja
ylitsepursuavilta. Miksei enää osata
tehdä elokuvaa, jossa elokuva on
pääosassa?
Vain parhaimmisto
säilynyt
Mykkäfestivaaleilla
vieraillut elokuvahistorioitsija Eric
Grayson romuttaa lapsellisen
nostalgisointini:
– "On helppo
sortua ajattelemaan, että kaikki
mykkäelokuvat olivat mestariteoksia.
Tosiasiassa niistä on säilynyt vain
kymmenisen prosenttia – eli ne
parhaimmat."
Tilanne on sama
nykyään: ehkä kymmenen prosenttia
elokuvista erottuu keskinkertaisuuden
massasta. On vaikeata tietää, mitkä
elokuvat tulevat kestämään ajan
hampaan ja ketkä näyttelijöistä
pääsevät Garbon, Chaplinin ja
Keatonin seuraksi tähtitaivaalle.
– "Ehkä 75
vuoden päästä tiedetään, mitkä
tämänhetkisistä elokuvista ovat
päässeet arvostettuina pidettävien
elokuvien kaanoniin. Siihen asti
joudumme katsomaan Adam Sandleria vain
huomataksemme, ettei mies ole edes
hauska," Grayson naurahtaa.
To be continued…
Forssan
mykkäelokuvafestivaalit ovat
onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa
kotimaisella festivaalikentällä.
Festivaalien pääkoordinaattori Ville
Koiviston mukaan kuuden vuoden
mittainen kokemus on helpottanut
järjestäjienkin taakkaa.
– "Aluksi
mykkäelokuvia oli vaikeaa löytää,
kun ei ollut yhteyksiä ja festivaali
oli tuntematon. Vuosien mittaan olemme
saaneet luottamusta, mikä on
helpottanut toimintaa."
Tämänvuotisen
festivaalin sato olikin kenties komein
tähänastisista. Arki on kuitenkin
jälleen edessä.
– "Seuraavan
vuoden festivaalien järjesteleminen
alkaa heti kun edellinen päättyy.
Mitään varmaa ei ole ensi vuoden
ohjelmiston osalta vielä päätetty,
mutta yksi esiin noussut vaihtoehto on
Hitchcockin varhainen tuotanto,"
Koivisto paljastaa.
Hyvästi siis, vanha
teatteri puisine penkkeineen. Mutta vain
ensi vuoteen.
Aija Amee |
