Espoo Ciné vyörytti lähes 100 elokuvaa valkokankaille 19.–24. elokuuta 2008. Festivaalielokuvien ohella tapahtumassa oli paikalla lukuisia elokuvantekijöitä, mutta myös elokuvakentän muita edustajia. Yksi festivaalin mielenkiintoisista antimista oli Git Scheyniuksen esitelmä elokuvataiteesta. Hänet tunnetaan erityisesti innovatiivisesta ja tulevaisuuteen suuntautuvasta otteestaan Tukholman kansainvälisen elokuvajuhlan johtajana.

Puheessaan Scheynius vyörytti elokuvan yli satavuotista historiaa, jossa on tapahtunut lukuisia mullistuksia niin teknisesti, poliittisesti kuin esteettisestikin vuosien varrella. Historiallisen taustan tarkoituksena oli muistuttaa, että ennenkin elokuvateollisuus on sopeutunut muutoksiin. Samoin tällä hetkellä käynnissä olevassa digitaalisessa murroksessa tulee paitsi elokuvateollisuuden myös elokuvafestivaalien etsiä uusia toimintamuotoja.

Scheynius korosti, että elokuvafestivaalit ovat paitsi osa elokuvan historiaa, myös erilaisia poliittisia kausia. Hän erotti elokuvafestivaalien historiasta neljä erilaista sukupolvea. Ensimmäistä sukupolvea edustavat jo 1930- ja 1940-luvuilla alkaneet Venetsian ja Cannesin elokuvajuhlat, joihin on aina liittynyt suuria elokuvia, punaisia mattoja ja glamouria.

Toinen sukupolvi haluaa demokratisoida elokuvaa poliittisesti. He tuovat näkyville marginaaleja ja kannanottoja, kuten kolmannen maailman ja Itä-Euroopan elokuvia. Festivaalien kolmas sukupolvi nostaa poliittisuuden rinnalle kysymykset elokuvasta taiteena. Tämä sukupolvi on painottanut esteettisyyden ja ohjauksen merkitystä.

Tällä hetkellä Scheynius näkee olevan vallalla neljännen sukupolven festivaalit, jotka eivät enää demokratisoi elokuvataidetta ainoastaan poliittisesti vaan myös suhteessa katsojaan. Samalla kun digitalisoituminen on tuonut elokuvan tekemisen katsojien käsien ulottuville, on myös festivaalien aika avautua tähän suuntaan. Neljäs sukupolvi pyrkii siten toimimaan ilman rajoja, se kommunikoi yleisönsä kanssa ja kokeilee erilaisia muotoja ja katselutapoja.

Vaikkakin kukin elokuvajuhlista ponnistaa omasta perinteestään, näkee Scheynius uudenlaisten toimintamuotojen olevan tulevaisuutta ja vakiintuneille festivaaleille se on mahdollisuus laajentaa toimintaa.

Hänen peräänkuuluttamaansa innovatiivista otetta on jo nähty Tukholman elokuvajuhlilla. He ovat kokeilleet muun muassa online-sukupolven huomioimista, jolloin elokuvafestivaaleilla nähtyjä elokuvia on mahdollisuus jälkikäteen nähdä netissä. Samoin kokonaisia elokuvafestivaaleja on järjestetty internetin puolella.

Yhtälailla Scheynius painotti, miten yleisön voi ottaa entistä aktiivisemmin mukaan festivaalien ohjelmistoon. Elokuvaohjaajat voivat toteuttaa yhdessä yleisönsä kanssa lyhytelokuvia. Kännykkäkameroilla kuvatuille elokuville voi rakentaa omia kilpailusarjoja ja muutenkin kannustaa katsojien omaa tuotantoa. Internetissä on muun muassa mahdollista tehdä uudelleen miksauksia elokuvista tai kokonaan uusia tulkintoja olemassa olevista tarinoista.

Vaikka suomalaisilla elokuvafestivaaleilla ei vielä ole nähty näin innovatiivisia ratkaisuja, tapahtuu elokuvafestivaalien demokratisoituminen myös kotimaassa. Espoo Cinéssä demokraattisuus näkyi tänä vuonna vielä vahvasti ohjelmiston puolella. Tapahtuman painopiste on eurooppalaisissa elokuvissa, joita ei Suomen kaupallisilla valkokankailla juuri nähdä.

Tänä vuonna esille pääsivät erityisesti pohjoismaiset ja espanjalaiset elokuvat. Espoo Cinén ohjelmistossa demokraattisuuden merkitys näkyy paitsi alueellisissa valinnoissa, myös temaattisissa valinnoissa. Vuoden 2008 sarjoista erityisesti homoelokuvat sekä sotaelokuvat ovat tietoisia poliittisia valintoja.

Kuitenkin festivaalin oheisohjelmistossa, kuten festariteltan antimissa, oli selvästi huomattavissa yhteisöllisyyden ja yleisön vuorovaikutuksen peräänkuuluttamista. Kuka tietää, vaikka tulevina vuosina demokraattisuus leviäisi kohti valkokankaalla tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Outi Hakola

 © Film-O-Holic.com 28.8.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -