DocPointissa päästiin tänä vuonna herkuttelemaan aimo annoksesta tanskalaista elokuvaa. Tanska oli yksi festivaalin kohdemaista, ja teemaa toteutettiin paitsi neljäntoista elokuvan sarjalla myös merkittävillä tanskalaisilla ohjaajavierailla. Ohjelmassa oli myös keskustelutilaisuus aiheesta "Tanskalainen menestystarina", mutta seminaari peruutettiin ohjaajavieraiden lentojen myöhästymisen myötä. Harmillista.

Suuri yleisö tuntee Tanskan elokuvamaana lähinnä Dogmasta ja Lars von Trieristä. DocPointissa nähtäväksi tuotiin tanskalaista laatua ilman oudoksuttavia dogma-käskyjä tai alati kapinoivaa ohjaajaa. Esille nostettiin erityisesti tanskalaisen kokeellisen elokuvan legenda Jørgen Leth, joka myös vieraili festivaalilla. Lethin maltillinen kokeellisuus toi elämyksiin sopivasti särmää – hänen elokuvissaan rikotaan dokumentin ja fiktioelokuvan rajoja, kerrotaan asioita runouden kielellä ja jäädytetään kameran liikkeitä.

Lethin elokuvista mieleenpainuvimpia olivat ilman muuta vanha klassikko The Perfect Human (1967) sekä elokuvan viisi uudelleenfilmatisointia The Five Obstructions -teoksessa (2003). Alkuperäisessä lyhytelokuvassa tutkitaan täydellisen ihmisen käsitettä abstraktissa ja steriloidussa ympäristössä. Kaunis nainen ja komea mies liikkuvat tyhjässä valkoisessa huoneessa kameran seuraamina, kertojanäänen pohtiessa heidän olemisensa tapoja ja syitä. Klassikon versioinneissa soppaa sekoittaa itse von Trier, joka antaa Jørgen Lethille sääntöjä uusien elokuvien tekoon. Leth on itse myöntänyt, että vaikein pala The Five Obstructions -elokuvan tekemisessä oli saada von Trieriltä vapaat kädet. Siksi kolmannen variaation tuotannossa mukana on myös Lethin poika Asger, joka auttoi isäänsä elokuvan käsikirjoittamisessa ja kuvaamisessa.

DocPointin Tanska-teeman teki erityisen mielenkiintoiseksi kahden Leth-sukupolven läsnäolo. Isä ja poika kohtasivat konkreettisesti sunnuntain Masterclassissa, jossa he tarinoivat töistään ja analysoivat metodejaan. Sukupolvien kohtaaminen näkyi kuitenkin myös festivaalin ohjelmistossa, jossa nähtiin niin Jørgenin kuin Asgerin Haïti-aiheiset elokuvat. Asger Lethin esikoisohjauksen Ghosts of Cité Soleil perjantainen näytös oli loppuunmyyty, ja suosio selittyikin elokuvan vaikuttavuudella. Klassista tarinankerrontaa lähentelevä dokumentti välitti poliittisen kaaoksen tunnelmia ja sekoitti faktan ja fiktion rajaa, joskin eri tavalla kuin isä-Lethin Haïti. Untitled -teos. Siinä missä isän Haïti-kuvaus oli muistikirjasta poimittuja runollisia välähdyksiä hujan hajan ripoteltuna, sykki pojan teos näyttävää draamaa.

Lethien Haïtilla tehtyjen elokuvien lisäksi silmiinpistävän monet muutkin Tanska-sarjan elokuvista oli kuvattu ulkomailla. Eräänlainen kansainvälisyys tuntuikin välittyvän tästä nyky-Tanskan elokuvagalleriasta. Afganistaniin matkattiin elokuvissa Smiling in a War Zone – and the Art of Flying to Kabul sekä Enemies of Happiness. Ensimmäisessä oli kyse nimenomaan matkanteosta ja lentämisestä, jälkimmäisessä seurattiin nuoren naisen vaalityötä Afganistanin ensimmäisissä demokraattisissa parlamenttivaaleissa kolmeenkymmeneen vuoteen. Phie Ambon ja Sami Saifin liikuttavan vilpitön elokuva Family vei katsojankin mukaan Jemeniin etsimään Samin isää, ja The Swenkas sukelsi värikkääseen Etelä-Afrikkaan. Pienen tanskalaisen vaateyrityksen muotitietoista maailmanvalloitusyritystä taas seurattiin elokuvassa Punk Royal – A Brand on the Arse.

Ehkäpä kansainvälisessä otteessa onkin syy tanskalaisen elokuvan viimeaikaiseen menestykseen. Mainetta ja kunniaa Tanskan dokumenttielokuvalle ainakin on riittänyt. Maailman merkittävimmän dokumenttielokuvafestivaalin, Amsterdamin IDFAn kilpailusarjassa tanskalaiset elokuvat nappasivat kolme tärkeintä palkintoa. Yksi voittajista oli DocPointissakin esitetty, Joris Ivens -pääpalkinnon saanut The Monastery – Mr. Vig & the Nun, joka seuraa pippurista vanhaa herraa toteuttamassa unelmaansa ortodoksisen luostarin perustamiseksi vanhaan kartanoon. IDFAssa palkittiin myös Enemies of Happiness Silver Wolfilla sekä parhaana alle 30 minuutin elokuvana Erlend E. Mon My Eyes, joka DocPointissa esitettiin Aistien viemää -sarjassa.

DocPointissa laadukkaan tanskalaisen kansainvälisyyden makuun päässeet voivat syksyllä suunnata Kööpenhaminan omille festivaaleille. Vasta neljän vuoden ikäinen CPH:DOX-festivaali on noussut DocPointin rinnalle pohjoismaiden suurimpien dokumenttielokuvatapahtumien joukkoon, ja DocPointin tasokas Tanskan menestystarinaa -sarja oli laadittu yhteistyössä CPH:DOXin ja Danish Film Instituten kanssa. Syksyä odotellessa tanskalaisen herkkupalan voi kuitenkin poimia jo Artisokka-festivaalilta, jossa nähtävillä on Tanskan Oscar-ehdokas After the Wedding. Elokuvan pääroolissa nähdään Bondistakin tuttu Mads Mikkelsen, ja toisena käsikirjoittajana on Adam’s Apples ja The Green Butchers -elokuvistaan tunnettu Anders Thomas Jensen.

Listätietoja Artisokka-festivaalista: www.artichoke.lasipalatsi.fi
Lisätietoja CPH:DOXista: www.cphdox.dk

Maria Bregenhøj

 © Film-O-Holic.com 8.2.2007
- kaikki oikeudet pidätetään -