Monen muun suomalaisen liikkuvan kuvan festivaalin tavoin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla on ylitetty kymmenen vuoden kypsän ikä. Yhdettätoista kertaa järjestettävä tapahtuma sekoittaa tyylilleen uskollisesti videoita, musiikkia ja valtavirrasta poikkeavia esityksiä, joiden tekijät saattavat olla suurella yleisölle hieman tuntemattomampia.

Kaikille kotimaisille musiikkivideoille avoin kilpailu muodostaa ohjelmiston rungon jo pelkästään ajankäytön puolesta. Jokainen 168:sta videosta pyörii kankaalla kunnioitettavat kolme kertaa, joten yhden päivän aikana ei videoita tarvitse pyrkiä katsomaan. Voittajavideot palkitaan Kimmo Nissisen uniikeilla Pumpeli-patsailla käsitteeksi muodostuneessa gaalassa lauantai-iltana.

Erikoisnäytösten puolella hallitsee selkeästi Ranska. Harvinaisempaa herkkua nähdään Cinema Pur -esityksissä, joihin on koottu 1920-luvun avantgardistien töitä. Filmifriikeillä on hyvä tilaisuus katsoa festivaalin aikana Man Rayn ja Germaine Dulacin kaltaisia klassisia tekijöitä ja vertailla heitä uudempiin nimiin, kuten Pleix-ryhmän electronica-videoihin. Festivaalilla vierailevan poikkitaiteellisen Pleixin jäsenistöstä löytyy animaattoreita, graafikoita ja muusikoita. Lähtökohdiltaan ranskalainen on niin ikään animemusikaali Interstella 5555. Televisiossa usein yksittäisissä pätkissä nähty kuvitus Daft Punkin Discovery-albumiin on manga-taiteilija Leiji Matsumoton käsialaa.

Muuta musiikkivideota on koottu useamman otsikon alle. Suosittua animoitujen videoiden koostetta on laajennettu viime vuodesta ja kokeellinen musiikkivideo on mukana omana alalajinaan. Ohjaajanimi Pete Veijalaiselta nähdään retrospektiivi, jossa on mukana mm. Kotiteollisuuden ja Zen Cafen videoita. "Renessanssimies" Spike Jonzelta on luvassa kooste palkituista ja menestyneistä videoista.

Jos elektronista ja uudempaa musiikkia syystä tai toisesta vierastaa, voi keskittyä vaikkapa heavy metalliin. Isolla kankaalla pyörii mm. kiitetty Metallica – Some Kind of Monster -dokumentti. Suomalaista väriä on antamassa Timo Halon ohjaama Nightwish – End of Innocence, jossa nähdään yhtyeen maailmankiertueen nurjempikin puoli. Metallia voi myös maistella valkokankaan ulkopuolella. Yhdeksänsissä Ilmakitaran MM-kisoissa lavalle nousee mörköryhmä Lordi, jota lämmittelee omassa lajissaan yhtä ärhäkkä The Flaming Sideburns.

Musiikkivideofestivaaleihin onkin aina liittynyt olennaisesti tasokas klubiohjelmisto. Eräänlaisena kuriositeettina mainittakoon viikonlopun soolokeikat. Lavalle nousevat mm. Jarkko Martikainen ja Samuli Putro ilman varsinaista bändiään. Myös elävän musiikin puolella toimitaan jokaiselle jotakin -periaatteella. Jos siis yön läpi tanssiminen Time Tunnel -tapahtumassa ei innosta, voi keskittyä rauhassa kevyempään pop-musiikkiin tai letkeään reggae-fiilistelyyn. Festivaaliohjelmisto osoitteessa: www.omvf.net

Johanna Siik

 © Film-O-Holic.com 
- kaikki oikeudet pidätetään -