|
Espoo Ciné 2005
Lupaava ohjelmisto
Espoo Cinén
kuudestoista vuosikerta (23.–28.
elokuuta) avautuu Timo Koivusalon
elokuvalla Kaksipäisen kotkan
varjossa ja päättyy Lars von
Trierin Manderlayhin.
Vaikka villisti arvaten suomalaisen
suomiehen ja tanskalaisen kuvantaitajan
uutukaiset voi olettaa tyyleiltään
poikkeaviksi, uskon niiden ilmentävän
mainiosti väliin mahtuvan ohjelmiston
moninaisuutta. Maantieteellinen hajonta
on tietenkin mainittua laajempaa,
filmilähteinä muun muassa Islanti,
Hongkong, Espanja, Tšekki ja Israel.
Cinén
ohjelmisto vaikuttaa lupaavimmalta
vuosiin. Tässä on kyse
henkilökohtaisista mieltymyksistä,
kuten Charles Bukowskista, jonka
romaaniin pohjautuva elokuva,
norjalaisen Bent Hamerin ohjaama Factotum
saa Suomen kantaesityksensä
Tapiola-salissa, ja jo mainitusta herra
Trieristä, joka uutuudellaan laajentaa Dogvillen
kuvaa Yhdysvalloista ja saanee
yleisönsä voimaan heikosti. Luvassa on
totta kai myös karamellimaan kivaa,
kuten Danny Boylen muuntautuminen
lastenelokuvaohjaajaksi teoksellaan Millions.
Ellei hän ollut lastenelokuvaohjaaja jo
aiemmin.
Vanhoille Espoon
kävijöille löytyy tutunnimisiä
sarjoja. Pink Zone esittelee
homo- ja lesboelokuvia. Niistä
Sébastien Lifshitzin Wild Side
on näemmä kuvaelma ranskalaisen
transseksuaalin, pohjoisafrikkalaisen
miesprostituoidun ja venäläisen
laittoman siirtolaisen
yhteentörmäyksestä. "Montrealin
Pikku-Italiaan" sijoittuva Mambo
Italiano puolestaan heittää Mafiaveljien
kuninkaan Paul Sorvinon katselemaan, kun
oma poika astuu ulos kaapista.
Méliés d’Argent
-ohjelman, eurooppalaisen
fantasiaelokuvan kilpasarjan
lipunmyyjänä toiminee mainittu
Boyle-elokuva Millions,
mutta myös perinteisempää
pimeänkierrettä, verta ja kauhua
riittänee alan harrastajille. Sarjan
voittajasta päättävän tuomariston
puheenjohtajana toimii ohjaaja Petri
Kotwica. Cinén paras pääsee kisaamaan
maailman parhaan eurooppalaisen
fantasiaelokuvan palkinnosta (Méliés
d’Or), joka ensi vuonna jaetaan
muuten Espoossa.
Paria
ennakkoesitettyä filmiä voi jo
kommentoida. Million Dollar Babyn
käsikirjoittaneen Paul Haggisin
ensimmäinen pitkä ohjaustyö,
kriitikkohitiksi osoittautunut Crash
on mielikuvituksettomasti toteutettu,
mutta ihmiskuvaukseltaan ehkä
onnistuneempi ja tunneskaalaltaan
vilpittömämpi mosaiikkielokuva kuin Magnolia.
Useiden kulttuurien kautta Haggis
tarkastelee rasismia Yhdysvalloissa.
Suurkaupungin autot, mekaaniset ja
kylmät peltisimpukat ilmentävät
henkilöhahmojen vieraantuneisuutta ja
yhteydenkaipuuta. Haggis tasapainoilee
viileän ironian ja lämpimän,
"humaanin" kosketuksen
välillä melko onnistuneesti.
Näyttelijöistä erottuu Matt Dillon
ongelmallisena poliisina.
Metodinäytteliöihin
aateliin noussut Dillon pistää
kaikkensa peliin myös Factotumissa,
jonka viinahuuruinen laitapuolen
elämän kuvaus toteutettiin
sisäistyneesti vain miljoonalla
dollarilla. Hamerin Bukowski-maailma
asettuu sopivasti johonkin Barbet
Schroederin Barflyn
miehisen sankarifantasian sekä Marco
Ferrerin Kaupungin kauneimman
tytön ahdistuneemman
yksinäisyyskuvaelman välille. Huumori
ja tragiikka sulavat yhteen
puoliuneliaalla ja viehättävällä
tavalla. Helppoihin nauratuksiin ei
sorruta, mutta pari spontaania
rykäisyä saatiin tästä katsojasta
hulppeilla nyrkkitappeluilla.
Erikoislaatuisen kerrontansa,
monimielisen runollisuutensa tähden Factotum
täytyy katsoa vielä uudestaan. Se
kuuluu niihin loisteliaisiin teoksiin,
jotka jäävät aaltoilemaan katsojan
mieleen useiksi päiviksi. Dillonin
valinta pääosaan on muuten
elokuvahistoriallisesti osuva.
Moottoripyöräpoika Mickey Rourken
jälkeen kuka sopisi Henry Chinaskin
osaan paremmin kuin tämän pikkubroidi!
Todennäköisiä
huippuelokuvia Espoossa edustaa ainakin
Michael Haneken Caché,
joka palkittiin Cannesissa parhaan
ohjaajan palkinnolla sekä Michael
Winterbottomin sci-fi-kuvaelma Code
46, pääosassa Tim Robbins.
Koivusalon pelottavan uutuuden lisäksi
on esillä erinomaisen Kyytiä
Moosekselle -elokuvan ohjaajan
Kaija Juurikkalan uutuus Valo,
joka kirkastaa Espoon aina loisteliasta
lasten- ja nuortenelokuvan sarjaa.
Erikoisuuksista mainittakoon
ulkoilmaesityksenä jo aiemminkin
"ilahduttanut" kitschaava
kulttimusikaali Grease
sekä Helsingin Tavastialla asti
esitettävä Eisensteinin mykkä toteemi
Panssarilaiva Potemkin,
säestäjänään mainio Cleaning Women.
Runsasta lisätietoa
löytyy verkkosivuilta www.espoocine.org.
Ja paikallehan pääsee kätevästi
ilmaisbussilla Helsingin keskustasta.
Eero Tammi |