DocPoint vuosimallia 2005 tuo jälleen kerran valkokankaille laajan ja kovatasoisen katsauksen dokumenttielokuvan historiaan ja nykyhetkeen. Viime vuoden Werner Herzog -retrospektiivista ei ole tingitty tänä vuonna yhtään, sillä festivaaliohjelmiston retro-paikan on saanut ranskalainen Chris Marker. Toinen suurempi kokonaisuus on uudet brittiläiset tuotannot. Kolmas festivaaliohjelmaa kannattava paalu on tänä vuonna Aho & Soldan -palkinnon pokkaavan Peter von Baghin tuotanto. Festivaalilla esitetään myös kotimaisten tuotantojen parhaimmistosta koottu sarja.

Chris Markeria luonnehditaan usein elokuvaesseen mestariksi. Hän tutkii teoksissaan historiaa ja muistia – menneen ja nykyhetken kohtaamista. Markerin teokset ovat myös eräänlaisia matkadokumentaareja. Sans soleil (Ilman aurinkoa, 1983) sijoittuu Japaniin ja La Jetée (Kiitorata, 1961) on jatkuvaa siirtymää eri aikatasojen ja paikkojen välillä. Valitettavasti ohjelmistoon ei ole saatu elokuvaa Lettre de Sibérie (Siperian kirje, 1957) – animaatiota ja elokuvaa yhdistävä essee poissaolon ja läsnäolon kysymyksistä.

Mukana ovat kuitenkin japanilaiselle elokuvaohjaaja Akira Kurosawalle kumartava A.K. (1985) ja venäläiselle Andrei Tarkovskille osoitettu One Day in the Life of Andrei Arsenevich (2000). DocPointin muitakin poliittisia elokuvia sisältävään ohjelmistoon sopii mainiosti myös 1960–1970-lukujen poliittista liikehdintää kuvaava Le Fond de l’air est rouge (The Base of the Air Is Red, 1977).

Uudet brittiläiset dokumenttielokuvat palaavat yhä useammin kohti historiallista alkuperäänsä. 1930-luvulta eteenpäin vaikuttanut John Griersonin koulukunta ja sen realismiin ja sosiaalisten tilanteiden ruotimiseen perustuva tyyli on yhä useamman nykydokumentaarinkin lähtökohtana. Marc Isaacsin Calais – the last border (2003) kertoo Calais’n kaupungissa syystä tai toisesta oleilevista ihmisistä. Toiset pyrkivät Britanniaan hinnalla millä hyvänsä ja toiset taas haluavat niin kauas Britanniasta kuin pääsevät. Kaikkia yhdistää ranskalainen rajakaupunki Calais. Isaacsin ote on hyvin uskollinen kuvattujen henkilöiden kokemuksille ja tuntemuksille. Henkilöiden tarinat elävät omaa elämäänsä ja lomittuvat toisiinsa kaupungin rajatilassa. Isaacs ei tee yksilötarinoiden kautta päätelmiä, vaan tyytyy avoimeen ratkaisuun.

Aikaisemmassa teoksessaan The Lift (2001) ratkaisu toimii paremmin, sillä aihe on jo valmiiksi rajatumpi. Ohjaaja on asettunut erään kerrostalon hissiin ja kuvaa talon asukkaita päivästä toiseen. Hän osoittaa hississä oleville ihmisille älyttömältä tuntuvia kysymyksiä lapsuudesta ja unista, mutta saa kysymyksineen ihmiset avautumaan ja kertomaan itsestään. The Lift on mainio esimerkki dokumentaarista, jossa kameran takana olevasta henkilöstä ja kamerasta tulee keskustelukumppani, jonka luokse palataan yhä uudestaan.

Marc Isaacs saapuu festivaalin vieraaksi samoin kuin Sean McAllister, joka tarkastelee teoksissaan kriisialueiden asukkaita ja yhteiskunnan reunamilla eläviä henkilöitä. The Liberace of Baghdad (2004) ja Israeliin sijoittuva Settlers (2000) kertovat Lähi-idän kriisipesäkkeiden tapahtumista. Settlers on harvinaisen hienosyinen dokumentaari Israelin ja Palestiinan tilanteesta. McAllister seurasi kahta henkilöä noin vuoden ajan ja esittää heidän tarinansa lomittain. Henkilöt ovat vastapuolia edustavia poliittisia aktivisteja, mutta heitä kuvataan arkipäivän tilanteissa. Pääosaan nousee arjen ja politiikan suhde sekä erilaisten näkemysten yhteensovittamisen mahdottomuus. Iso-Britannia -sarjassa nähdään myös hieman toisenlaista raja-aluetta käsittelevä dokumentaari: Chris Petit’n ja Ian Sinclairin London Orbital (2002) sijoittuu Lontoota kiertävälle M25-kehätielle.

Paremmin elokuvakirjoittajana tunnetun Peter von Baghin tuotannon poikkeama, hänen ainoa fiktioelokuvansa Kreivi (1971), esitetään DocPointissa. Fiktioteoksen rinnalla nähdään myös laaja katsaus dokumentaarisiin kokoomateoksiin, joissa von Bagh tutkii historiaa ja rakentaa muistikuvia arkistomateriaalia käyttäen.

Kotimaisessa sarjassa saa ensiesityksensä Arto Halosen teos Kuuban valloittajat. Elokuva risteilee Kuuban historian pyörteissä karttanaan muutamat ajan myötä omistajaa vaihtaneet amerikanraudat. Teoksessa yhdistyy autojen historia Kuubassa, autojen merkitys omistajilleen ja omistajien arki ja unelmat. Sarjassa esitetään myös muun muassa Joonas Berghållin ja Mika Hotakaisen Valtio vapauden vei, PV Lehtisen Krooli ja Lasse Naukkarisen Olipa kerran utopia. Kotimaisen sarjan lisäksi esitetään myös sarja oppilastöitä. Mukana on yhdeksän ohjaajan teokset.

DocPoint-festivaalin ensimmäiset näytökset ovat tiistaina 11.1.2005 ja viimeiset tiistaina 18.1.2005. Ohjelmisto ja tarkemmat esittelyt elokuvista löytyvät festivaalin kotisivuilta osoitteesta www.docpoint.info.

Ilona Hongisto

 © Film-O-Holic.com 06.01.2005
- kaikki oikeudet pidätetään -