Laaja-alainen katsaus dokumenttielokuvaan

DocPoint -dokumenttielokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 16.-19.1.2003 toista kertaa. Viime vuonna aloittanut festivaali on tänä vuonna hieman laajentanut mittasuhteitaan. Monipuolisen ohjelmiston lisäksi tarjolla on dokumenttielokuvaan liittyviä oheistapahtumia. Pääpaino on kuitenkin tasokkaassa valikoimassa dokumenttielokuvia eri aikakausilta.

Lähikuvassa Venäjä

Pietarilainen Aleksandr Sokurov saapuu festivaalivieraaksi Helsinkiin ja tuo mukanaan myös uusimman elokuvansa näyttelijöitä ja tuottajan. Russian Ark (2002) on huippuohjaajan viimeisin taidonnäyte fiktion ja faktan rajaviivalla työskentelemisestä. Elokuvassa käydään läpi 300 vuotta Venäjän historiaa yhtenä 90-minuuttisena steadycam-otoksena. Elokuvan kuvauspaikkana on Pietarin Eremitaasi-museo, jossa 900 kuvauksiin osallistunutta näyttelijää vaeltaa historiallisissa puvuissaan. Elokuva on paitsi digitaaliajan taidonnäyte, myös mainio esimerkki Sokurovin kyvystä käyttää instrumenttiaan innovatiivisesti.

Toinen ohjaajan tuotantoa käsittelevän sarjan visuaalisista helmistä on Hitlerin ja Eva Braunin viimeisiä päiviä kuvaava Moloch (1999). Teoksen väriskaala ja utuinen tunnelma antavat historiatulkinnalle vaikuttavan sävyn. Sokurovilta nähdään myös osia hänen elegiasarjastaan (mm. Soviet Elegy, 1989) ja japanilaisesta sarjastaan (mm. A Humble Life, 1997). Sokurov-sarja sisältää sekä fiktioita että dokumentteja. Osa Venäjä-teemaa on myös lauantain festivaaliklubilla esiintyvä ska-, reggae- ja funk-rytmejä sekoittava pietarilainen Markscheider Kunst.

Toinen painopiste Alankomaissa

DocPoint luo laajan katsauksen hollantilaisen dokumenttielokuvan parhaimmistoon. Maailman merkittävimmältä dokumenttielokuvafestivaalilta (International Documentary Filmfestival Amsterdam, IDFA) on kerätty sarja, jossa näytetään sekä esitettyjä että palkittuja teoksia. Suomalaisista palkituista DocPointissa nähdään mm. IDFA:n pääpalkinnon voittanut Pirjo Honkasalon Atman (1996). Muun maailman edustajista Helsingissä nähdään Michael Mooren paljon huomioita herättänyt Bowling for Columbine (2002), joka käsittelee Yhdysvaltojen järjettömän massiivista asevarustelua ironisella otteella. Joukossa on myös Roel van Dalenin jalkapallodokumentti Ajax - Hark the Herald Angels Sing (2000).

DocPoint tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua dokumenttielokuvan historiaan Joris Ivens -retrospektiivin muodossa. Sarjassa nähdään kahdeksan ohjaajalegendan työtä mykkäkaudelta 1980-luvulle. Joukkoon mahtuu niin alkuaikojen Sade (1929), uran ehkä tunnetuin teos Espanjan maa (1937) ja viimeiseksi jäänyt elokuvaessee Tarina tuulesta (1988).

Kauden kotimainen kärki

Docpointin kotimainen sarja jakautuu 11 elokuvan pääsarjaan ja 11 elokuvan oppilastyösarjaan. Sarjoihin valitut elokuvat poimittiin 92 teoksen joukosta. Valintaraadin perustelujen mukaan kärki erottautui joukosta selvästi, mutta mukana oli myös paljon varsin tasaväkisiä teoksia. Keskeisinä perusteluina valinnoilleen raatilaiset korostivat luovuutta, persoonallista käsittelytapaa ja ammattimaista aiheenkäsittelyä. Oppilastöissä persoonallisuus rankattiin teknisiä avuja korkeammalle.

Pääsarjan teoksista maininnan ansaitsee ainakin Kiti Luostarisen Kuoleman kasvot, jota on kuvailtu pitkän uran tehneen ohjaajan parhaaksi teokseksi. Nuorempaa tekijäsukupolvea edustavien Jonna Aution ja Tanja Iikkasen teos Naista kohti taas herättää mielenkiintoa aiheensa takia. Elokuvan päähenkilö on 35-vuotias ex-gay, joka yrittää uskonnollisen yhteisön avulla eheytyä heteroksi. Myös Mika Taanilan Erkki Kureniemestä kertova teos Tulevaisuus ei ole entisensä kiehtoo teknologiaa ja ympäristöä yhden visionäärin näkökulmasta tutkivan tematiikkansa puolesta.

Oppilassarjasta löytyy esimerkiksi liikettä ja fyysisyyttä käsitteleviä teoksia, henkilökuvia ja uskonasioita tutkivia elokuvia. Terhi Koiviston Vartalon tie kertoo ennakkoluuloja rikkovasta Niko Klixistä, joka ei ole antanut fyysisen poikkeavuutensa rajoittaa luovuuttaan. Mies nimeltä Tiistai on Miia Haaviston kertomus 68-vuotiaasta afrikkalaisesta voodoo-papista. Monipuolinen oppilassarja on jaettu kahteen eri näytäntöön.

Lasse Naukkariselle elämäntyöpalkinto

Tänä vuonna Aho & Soldan -palkinto annetaan Lasse Naukkariselle, jonka retrospektiivi on keskeinen osa DocPointin ohjelmistoa. Naukkarisen uraa käydään läpi jo 13.-15. tammikuuta, jolloin elokuvateatteri Orionissa järjestetään näytöksiä elokuvista, joiden tekemisessä Naukkarinen on tavalla tai toisella ollut mukana. Festivaalilla saa ensi-iltansa teos Koululaisen elämää (2002), joka on samalla osa DocPointin lastenelokuvasarjaa.

Ohjaajan teokset liittyvät usein muistin ja historian tutkimiseen yleistä ja yksityistä näkökulmaa vaihdellen. Sosiaalista todellisuutta tutkitaan esimerkiksi teoksessa Solidaarisuus (1970), joka edustaa ohjaajan poliittisen elokuvan kautta. No Comments (1984) jatkaa saman aihepiirin kehittelyä uudesta näkökulmasta. Vuodelta 1999 oleva Taiteilijaelämää on henkilökohtaisempi elokuva, joka kertoo ohjaajan omasta pojasta ja noudattaa taiteilijadokumentin perinteitä. Taiteilija on keskiössä myös Miina Äkkijyrkästä tehdyissä dokumenteissa Nautavaellus (1988) ja Miinavaara! (2001).

Jokaiselle jotakin

Kilpailusarjojen ja retrospektiivien lisäksi DocPoint esittää myös 14 elokuvan lasten dokumenttielokuvasarjan. Esityssarja koostuu pääosin ulkomaisista teoksista. Lapsen oma näkökulma yhdistää teemoiltaan monipuolista sarjaa, joka esitetään elokuvateatteri BioRexissä jo 14. tammikuuta alkaen.

Festivaalin aikana järjestetään myös useita keskustelutilaisuuksia ohjaajien kanssa ja lauantaina pidetään Ateneum-salissa seminaari aiheesta "todellisuus ja aika". Tarjolla on myös työpajoja dokumenttielokuvan tekemiseen liittyvistä aiheista. Tarkempia tietoja ohjelmistosta, aikatauluista ja tapahtumista löytää festivaalin kotisivuilta osoitteesta www.docpoint.info.