|
|
STATE AND MAIN
Ensi-ilta: 13.04.2001 |
|
Hollywood saapuu kaupunkiin David Mametin uusin elokuva State and Main omaa herkulliset ainekset räävittömän satiiriseen metaelokuvaan. Vermontilaiseen pikkukaupunkiin saapuu filmausryhmä, joka päättää käyttää sen viattomuutta hyväkseen. Suuren maailmanmenoon tottumattomat kaupunkilaiset eivät osaa pitää puoliaan ja keinoja kaihtamatta Hollywoodin liikemiehet vedättävät heitä minkä ehtivät. Pittoreski kuvausympäristö säästää lavastuskustannuksia ja jos jokin mättää, se runnotaan täsmäämään. Ja rahaa levitellään niin, että hankalimmatkin vaikenevat oli sitten kyseessä omaisuuden rikkominen tai alaikäiseen sekaantuminen. Kunnes jonkun omatuntoa alkaa kolkuttaa…
ks. Keksimisen lahja
|
Riina Mikkonen / © 2001 Copyright Film-O-Holic |
[pääsivu] [ensi-illat] [videot] [palsta] [wider screen]
|
State
and Main ei kuitenkaan täytä niitä odotuksia, joita sen idea lupailee. Huumori
on piikitöntä ja kesyä, vaikka onkin varsin osuvaa. Elokuva saakin kiittää
sujuvuudestaan onnistuneita näyttelijävalintoja. Philip Seymour Hoffman (Onni, Magnolia)
tekee vakuuttavan käsikirjoittajan roolin, joka kaikesta hikoilustaan huolimatta nousee
sankariksi. William H. Macy (Fargo, Magnolia) jatkaa epämiellyttävien ja
epärehellisten hahmojen tulkintaa rehellisesti. Alec Baldwin ja Sarah Jessica Parker
(Sex in the City) ovat hemmoteltuja tähtiä, jotka jatkavat
näyttelijätyötään valitsemallaan tiellä: puisevaa, mutta kun roolit ovat heille kuin
luodut, mikäpäs siinä.
Mametin
uusin on hyvin tehtyä ja harmitonta viihdettä. Se on valitettavaa, koska rahan
pyörittämästä viihdeteollisuudesta ja pikkukaupunkilaisten pikkusieluisuudesta olisi
luullut irtoavan enemmänkin irvittävää. Kieltämättä näitä teemoja elokuvassa
kosketellaan ja elokuvataiteen teko näyttää kaikelta muulta kuin luovalta, mutta silti
sitä sopii mennä katsomaan viihteenä satiirin sijaan. Ja ollakseen edes vakuuttava
moraliteetti, State and Mainin kuuluisi olla johdonmukainen.
Turhamaisuudelle ja nousukasmaisuudelle naureskellaan, mutta sen sijaan pikkukaupungin
romantisointi jätetään pilkkakirveeltä suojaan. Aitous ja puhtaus nostetaan yleviksi
samalla kun raha alennetaan. Vaikka lopulta sillähän koko lysti mahdollistetaan tässä
tapauksessa.