PervoPlanetista tehtiin VinoKino
Planeettamme on siis tuhannen vuoden kuluttua raunioitettu ja valloitettu. Uusi
herrarotu, psyklonit, käyttää saalistamiaan ihmisiä orjatyövoimana ja juonittelee
keskenään mm. siitä, kuka pääsee vuorollaan pois Maasta, "universumin pahimmasta
persreiästä". John Travoltan klingon-lookissa esittämä psykloni Terl
joutuu kymmenkertaisesti pidennetylle komennukselle rangaistuksena sukupuolisesta
kurittomuudesta. Tapahtuman johdosta hän on aivan erityisen ilkeä komentamilleen
ihmisille, joihin elokuvan alussa liitetään vangiksi joutunut Greener (Barry Pepper).
Hän on piileskelemään kyllästynyt toisinajattelija ja utoopikko, joka on saanut
nimensäkin tavastaan kuvitella ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.
Tämä tulevaisuuden Spartacus nostattaa orjien sydämissä kapinahengen ja
vallankumouksen sortajia vastaan.
Räiskettä, digitaalilavasteita ja erikoistehosteita on luvassa, mutta
huomiotaherättävin visuaalinen seikka oli ohjaaja Roger Christianin erikoinen
tapa tiltata kuva koko leffan ajan vinosti joko oikealle tai vasemmalle. Henkilöt
näyttävät jatkuvasti kävelevän joko ylä- tai alamäkeä pitkin, vaikka Maahan on
tunnetusti pikemminkin litteä. Lisää kuriositeettiarvoa tulee tietysti siitä, että
elokuva perustuu L. Ron Hubbardin romaaniin.
Psyklonit halveksivat ihmisten älykkyyttä, mutta malka on pahasti omassakin
silmässä: jopa siihen mittaan asti, että syyttävä sormeni kohoaa kohti
käsikirjoitusta. Ihmisten pitäisi louhia kalliosta kultamalmia, mutta työntekoon
käytetyt tunnit ovat epämukavasti pois vallankumouksen suunnittelusta. Greener
keksiikin, ettei kullan louhiminen kannata, kun sitä voi hakea psyklonien tietämättä
tonnikaupalla suoraan hylätystä Fort Knoxista! Kun sitten Terl saapuu katsastamaan
touhun edistymistä, hänen mieleensä kohoaa asiallinen kysymys: "Miten vuoresta
louhittu kulta voi olla harkkoina?" Greener on ilmeisesti varautunut kysymykseen,
sillä hän vastaa kekseliäästi: "No mehän valettiin se saman tien
harkoiksi." Jeps, palaneen käryä on nyt mahdoton haistaa. Sitä paitsi, mikseivät
psyklonit ole itse hakeneet Fort Knoxin kultaa pois jo aikoja sitten, kun heidän
kameransa paljastavat vuorensisäisetkin kultasuonet? Tällaisia tapahtumia tarina on
täynnä, ja selvää on, että miettimisen sijaan katsojan tulisi mieluummin katsella
vain.
Vallanpitäjät ovat kautta historian ymmärtäneet, että alistetuilta täytyy
ottaa pois oikeus kielen symboliseen järjestykseen, jonka kautta oma sorrettu asema
voitaisiin artikuloida (niin kuin esim. juuri Spartacuksessa). Psykloneilla on asiasta
kilpaileva teoria. Terl nimittäin näkee viisaaksi ei ainoastaan antaa ihmisten pitää
oma kielensä, vaan lisäksi opettaa Greenerille psyklonienkin kielen, jota tämä
käyttää pääsylippunaan alienien huipputeknologiaan. Ihmistyrannit ovat myös aina
säännöstelleet vaarallisten ideoiden pääsyä sorrettujen päihin. Terl kuitenkin
kiikuttaa Greenerin valtavaan rauniokirjastoon, jossa tämä voi tutustua ihmisen
ajatuksiin menneistä ihanteista, jotta "näkisi, ettei mikään voi häntä
pelastaa". Tämä järkeily on äärimmäisen hämmentävää, eikä toimi elokuvan
tarinamaailmassakaan; Greenerin käteen osuu Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistus, jonka
vapauden ja tasavertaisuuden ideaaleista Greener nostaa kärsivällisyytensä
kapinointisuunnitelmiensa toteuttamiseen.
Psyklonit ovat riistokapitalismin ja esineellistämisen turmelemia paskiaisia:
sosiaalista arvostusta saavutetaan heidän keskuudessaan selkäänpuukotuksella,
valehtelulla ja takinkäännöllä. Vaimoja nuo ryökäleet pitävät jopa viisin
kappalein ja silti käyttävät sihteereitään hyväkseen. Psyklonien
lainsäädännössä yhtiöiden tuotannon lasku oikeuttaa hätätilan ja kaikkien muiden
lakien kumoutumisen, kunnes taloudellinen tuottavuus on taas varmistettu. Greener tuo
alistajiensa arvot omaksuneelle orjaväelle humaanimpia arvoja; ruoka pitää jakaa tasan,
vapaus ja tasa-arvoisuus ovat ihanteita, joita ei vaihdeta edes omaan
hengissäsäilymiseen.
Vastakkain siis ovat hyvät ja pahat ideologiat, mutta hyvien pitää
tietysti lisäksi tapella paremmin kuin pahojen. Tässä auttavat USAn armeijan
hylätyistä varastoista lainatut hävittäjät, joilla lopussa tuhotaan psyklonien
lentoaluksia ihan Independence Dayn malliin. Onhan militaristisessa
kapitalismissa siis hyvätkin puolensa. Siis: älytöntä menoa ja komeita
erikoistehosteita. Onhan ohjaaja Christian aikoinaan käynyt pokkaamassa Oscarin
työstään George Lucasin ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa.
Luulenkin, että tämä elokuva menee muksuihin Tähtien sodan korvikkeena
kuin väärä raha.
|