Saatana on palannut taas ruuduille. Roman Polanskin uutuus tuo tervetullutta vaihtelua End of Daysin ja Stigmatan kaltaisille rähjäyselokuville, vaikka mitään Rosemary’s Babya ei vanha guru tällä kertaa pystykään tarjoamaan. Silti tuon klassikon vaaniva tunnelma on vahvasti läsnä varsinkin elokuvan alkupuolella, ja alkutekstien aikana katsoja putoaa Wojciech Kilarin synkkien sellojen saattelemana perättäisten porttien läpi syvemmälle ja syvemmälle. Kilar on aikaisemmin säveltänyt elokuvamusiikkia mm. Coppolan Draculaan, jonka tunnelmastahan musiikki on etupäässä vastuussa.

The Ninth Gate / Yhdeksäs portti - © 1999 Artsan EntertainmentYhdeksäs Portti tavoittelee kuitenkin kauhufiiliksen lisäksi film noir -henkeä ja Johnny Deppin esittämä Corso, nuhjuinen ja löyhämoraalinen vanhojen kirjojen arvioija saa alussa visaisen tehtävän kuin etsivä ikään: hänen on vertailtava vuonna 1666 kirjoitettua opusta, "Yhdeksän porttia varjojen valtakuntaan" kahteen muuhun kirjan säilyneeseen kappaleeseen. Työnantajana on Frank Langellan mainiosti ylinäyttelemä keräilijä Boris Balkan, joka alussa esittelee Corsolle pakkomielteisesti paholaiseen keskittyvän kirjakokoelmansa. Sielunvihollinen pitäisi voida manata esiin Yhdeksän portin avulla, mutta koska sarvipäätä ei missään näy, lienee Balkanin versio väärennös. Oikean löytäminen voi olla hankalaa, sillä originaalin kirjoittamiseen on perimätiedon mukaan osallistunut Lusifeerus itse, tuo kepposten kummisetä...

The Ninth Gate / Yhdeksäs portti - © 1999 Artsan EntertainmentGoottilaista tunnelmaa, natisevia nahkakansia ja pimeitä nurkkia riittää siis Corson tiellä, ja pian löytyy kaksi missiosta kiinnostunutta naista, viehkeitä mutta aijai niin kohtalokkaita. Lena Olinin esittämä Liana Telfer haluaa takaisin aviomiesvainajaltaan viedyn kirjan kappaleen ja Emmanuelle Seigner tulee Corson "suojelusenkeli". Elokuvassa on siis film noirin perinteitä kunnioittaen kaksin kappalein femme fatale ja niin Olin kuin Seigner ovat loistavia valintoja. Kumpikin on tahollaan rouskuttanut avutonta miestä kuin näkkileipää, edellinen mainiossa Romeo is Bleeding -elokuvassa ja jälkimmäinen tietysti Polanskin Katkerassa kuussa. Itse asiassa Olinin henkilön esittely sukkanauhojen kautta on ilmiselvä muistuma Romeo is Bleedingin alkuun, eikä Johnny Depp osaa vastustaa näkemäänsä yhtään sen enempää kuin Gary Oldman aikoinaan.

The Ninth Gate / Yhdeksäs portti - © 1999 Artsan EntertainmentNäyttelijät ovat siis tietenkin mainioita, mutta päälle kahden tunnin mysteerimaratoni käy turhauttavaksi. Jutun juoni paljastuu jo varhaisessa vaiheessa ja varsinaisia käänteitä ei tarinaan tunnu mahtuvan. Lisäksi kaikessa tuntuu olevan ironinen pohjavire, ikään kuin kunniakas "saatanallisen trillerin" genre olisi pikemmin piikiteltävänä kuin piristettävänä. Mieleen muistuu jopa ohjaajan kieli poskessa klassikko Vampyyrintappajat. Vaikka elokuvaan mahtuu varsin epäpolanskimaisia action-kohtauksia, lopussa ei tunnuta saavan mitään aikaiseksi ja kerrontaan vaikuttaa tarttuneen tarinan henkilöiden päättämättömyys: onko pimeyden ruhtinas ikävä vai mukava tyyppi, kannattaako hänen seuraansa tavoitella, tehdäänkö tässä hyviä vai pahoja töitä? Ikimuistoisia hetkiä tässä elokuvassa siis tuskin on ja elokuvaa kannattaa katsella sananmukaisesti ihan vaan tunnelmaksi, sillä se on Polanskin, Kilarin ja näyttelijäkaartin ansiosta tiivis. Kerronnassa ja kuvassa on silmää yksityiskohdille ja viime aikojen normiksi muodostuneelta erikoistehosteiden palvonnalta vältytään. Polanski pysyy, vaikka DePalma pettäisikin.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 9 henkilöä