Wrong Turn kotikatsomo

Amerikkalaisessa kauhuelokuvassa on menestyksellä ammennettu vanhan lastenlaulun fraasista "Jos metsään haluat mennä, niin takuulla yllätyt…". Varsinkin kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelussa pelottava ja vaarallinen toiseus on yhdistetty peräkyliin ja näiden asujaimistoon kerta toisensa jälkeen. Asetelmasta on tehty lukuisia elokuvia, joissa varsinkin nuoret kaupunkilaiset joutuvat konfliktiin maalaisten tai metsäläisten kanssa.

Vuosituhannen alussa meilläkin teattereissa nähty Ihmisjahti (Wrong Turn, 2003) lainasi melko häpeilemättä ideansa ja asetelmansa 1970-luvun klassikoista Syvä joki (1972) ja Texasin moottorisahamurhat (1974). Tarinassa joukko nuoria joutuu takamailla kohtaamaan paikallisia kannibaaleja. Elokuva ei ollut lajinsa huonoimpia, mutta ei jättänyt myöskään kummoisia muistijälkiä. Menestystä kuitenkin koitui sen verran, että elokuvalle tehtiin tukku jatko-osia, jotka tosin kaikki päätyivät suoraan videolevitykseen.

Nykyään uudelleen käynnistetään eli rebootataan vanhoja elokuvia ja elokuvasarjoja. Ihmisjahdin kaikkine jatko-osineen käsikirjoittanut Alan McElroykin on päätynyt kynäilemään alkuperäistarinansa uusiksi. Pääsääntöisesti uudelleenkyhäelmät ovat alkuperäisteoksia heikompia, mutta tällä kertaa uusi Wrong Turn on, jollei nyt vuoden 2003 elokuvaa parempi niin ainakin sitä mielenkiintoisempi.

Ihmisjahdissa degeneroituneet peräkylän kannibaalit jäivät varsin irrallisiksi ja heikosti motivoiduiksi. Uudessa elokuvassa sukurutsan rasittamat puskajussit ovat saaneet väistyä organisoidun ja omasta halustaan eristäytyneen yhteisön tieltä. Kun paha toiseus saa syvempiä merkityksiä, myös geneerisestä elokuvasta tulee mielenkiintoisempi.

Wrong Turn on käytännössä kaksinäytöksinen elokuva, jonka kehystarinana toimii tytärtään etsivä isä. Ensimmäisessä näytöksessä pureudutaan kuuden nuoren aikuisen porukkaan, joka lähtee patikoimaan Appalakeille paikallisten varoituksista piittaamatta. Retkellä kohdatut vaikeudet asettavat ryhmän ja ryhmädynamiikan koetukselle. Toisessa näytöksessä nuoret viedään outoon paikallisyhteisöön, joka elää vuorella eristäytyneenä.

Toiseudessa ja siihen liittyvissä ristiriidoissa piilee elokuvan temaattinen kiinnostavuus. 2000-luvun hipstereitä edustavat nuoret unelmoivat paremmasta tulevaisuudesta, maailmasta, jossa ei palvota rahaa vaan tehdään asioita yhteisen hyvän eteen. Mielikuvissa siintää tuttu utopia, jota on yritetty toteuttaa eri ismeillä eri puolilla maailmaa vaihtelevin lopputuloksin. Vuorelle eristäytynyt yhteisö on konkreettinen esimerkki utopiasta, jolla on vankat ja vakuuttavat historialliset juuret ideologisena tukenaan. Eläinten kalloihin sonnustautuva väki ei edusta selkeää pahaa, pikemminkin päinvastoin, vaikka omaa rauhaansa uhkaavia he eivät silkkihansikkain käsittelekään.

Harmittavasti kovin syvälle yhteisöön ei elokuvassa mennä, vaikka siihen olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Kiinnostavat tulokulmat ja ristiriidat ideologisten unelmien ja käytännön välillä sivuutetaan tarjoilemalla kepinnokassa turhan helppoja rinnastuksia uskonnollisten kulttien toimintaan.

Tämän lisäksi uskottavuutta ja myös pelottavuutta syö elokuvan sortuminen aika ajoin hurmehenkisemmille poluille. Välkivaltahurmeisista ylilyönneistä on tullut nykykauhulle riippakivi. Vakavampi draaman rakentelu ja jännite vesitetään tarpeettomalla mätkinnällä ja sen seurausten näyttämisellä. Texasin moottorisahamurhien kaltaista makaaberia huumoria ei enää taideta, vaan nykyään kyse on järjestäen tyylirikkoon johtavista ylilyönneistä. On unohdettu perusasia, että pelottavinta ei suinkaan ole se, mitä näytetään vaan mitä katsoja kuvittelee näkevänsä.

Jos vuoden 2003 Wrong Turn lainasi oleellisen 70-luvun klassikoista niin vuoden 2021 Wrong Turnissa olisi ollut potentiaalia muuhunkin. Folklore-henkisessä tarinassa on ansionsa kiinnostavien teema-aihioidensa myötä, mutta sortuminen trendikkäisiin ylilyönteihin vesittää kokonaisuuden turhan tavanomaiseksi.