What We Do in the Shadows: Season 2 kotikatsomo

What We Do in the Shadows (2014) on mokumentaarinen kauhukomedia, jossa kameraryhmä seuraa pienen vampyyrikommuunin elämää. Kulttimainetta katsojista imenyt elokuva poiki viisi vuotta myöhemmin elokuvaa mukailevan televisiosarjan. Molemmissa versioissa kameraryhmä seuraa pienen vampyyrikommuunin elämää. Näyttämö on vain vaihtunut elokuvan Wellingtonista suht samanhenkiseen Staten Islandiin.

Elokuvan, ja sitä seuranneen kauden, ehdoton ansio on tyylipuhdas mokumentaarinen leikittely. Katsojalle ei niinkään tarjota motiivien hallitsemaa tarinaverkostoa, vaan vampyyreiden arjesta nostetaan esiin toisiinsa liittymättömiä kohtaamisia. Tarkoituksena on saada mahdollisimman laaja kuva siitä, mitä on olla vampyyri. Johtopäätelmänä vampyyrit ovat melkoisia kehityksenkelkasta satoja vuosia sitten pudonneita vässyköitä. Tämä on raikas kontrasti verrattuna lukuisiin vampyyreita pääosin nuoruuteen ja seksikkyyteen kytkeviin teoksiin, kuten Vampyyripäiväkirjat, (2009–2017), Twilight (2008) ja Vampires (2020).

Elokuvasta sekä ensimmäisestä kaudesta poiketen What We Do in the Shadows ottaa toisella kaudellaan huomattavasti tarinakeskeisemmän suunnan. Vampyyrikommuunin palvelija Guillermo (Harvey Guillén) oppi viimekauden yksittäisessä sketsissä olevansa kuuluisan vampyyreitä metsästävän Van Helsing -suvun kaukainen jäsen. Vitsi on laajentunut kokonaiseksi tarinakaareksi, jossa Guillermo koettaa välttää mestareidensa vahingossa murhaamista metsästysvietin kourissa. Välillä kyllä kovasti tekisi mieli, kun eivät lupaukset vampyyriksi muuttamisesta vaikuta toteutuvan koskaan.

Varsin perinteinen tarinakaari suvun geeniperimän taakasta ja tyhjistä lupauksista istuu mokumentaarisen rakenteen arkkuun poikkeuksellisen huonosti. Sarjalla ei ole enää lähtökysymystä, johon koetettaisiin dokumentin keinoin vastata. Edeltävän kauden pohdintaa siitä, mitä on olla vampyyri, ei jatketa. Toisaalta ymmärrys Guillermon huonoista työehdoista ei myöskään syvenny, eikä Van Helsing -suvun väläyttelystä huolimatta vampyyrien metsästyksen teemoja tutkita muutamia pintaraapaisuja laajemmin. Mokumentaarisuus on siirtynyt vampyyriarjen paljastavasta leikittelystä lähinnä kamera-asemoinnin selitykseksi.

Heikentyneestä mokumentaari-iloittelusta huolimatta What We Do in the Shadows erottuu yhä poikkeavuudellaan komedioiden pilkkopimeästä yöstä. Imuteho on pitkälti Nadjan (Natasia Demetriou) ja Lazzlon (Matt Berry), kommuunielämään jämähtäneen vampyyripariskunnan ansiota. Toisiinsa vuosisatojen saatteessa alati enemmän kiintyneet sekä vihastuneet vampyyrit heijastelevat taitavasti pitkien suhteiden kipupisteitä satiirisella ja absurdin pitkällä yhteisellä aikajanalla. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset kantavat ylväästi loputtoman romanssin painolastin, jossa toisesta on tullut osa omaa itsevarmuutta.

What We Do in the Shadows on romanssivampyyrien tulevaisuutta kartoittavissa hetkissään hypnoottista draamakomediaa, mutta muutoin torahampaiden kuvauksella ei ole uutta sanottavaa. Mokumentaarisesta näkökulmasta seuraava looginen askel olisi ollut tarkastella ensimmäisellä kaudella mainittua vampyyrien keskinäistä hierarkiaa, koska se olisi syventänyt ymmärrystä vampyyrien elämästä ja arjesta. Tarinakeskeisen virheaskeleen takia katsojaa toki yhä nauratetaan, mutta elokuvan ja pilottikauden oivalluksiin ei ylletä.