Leikinlaskusta aktivismiin ja siitä rikokseen

We Need to Talk About Cosbyn (myöh. WNTTAC) nimeen tiivistyy oleellinen. Lyhyessä dokumenttisarjassa joukko ihmisiä kertoo kameralle oman versionsa Bill Cosbysta ja kokemuksistaan hänestä. Cosby, tuo musta stand up -koomikko ja näyttelijä, tuli tunnetuksi ”Amerikan isänä” 1980-luvulla esitetyn Bill Cosby Show’n ansiosta. 30 vuotta myöhemmin Amerikan isä paljastui patologiseksi raiskaajaksi. Osa dokumentin kokemusasiantuntijoista on hänen hyökkäyksistään selvinneitä naisia. Kaikki haastateltavat istuvat kovilla sohvilla hyvässä valaistuksessa. Se tuntuu oikealta tähän tilanteeseen. Aiheesta on vaikea puhua.

We Need to Talk About CosbyMeillä ihmisillä on taipumus pakottaa elämän tapahtumat noudattamaan tarinoiden vanhoja säännönmukaisuuksia ja syy–seuraus-suhteita. On houkuttelevaa kääntää Cosbyn tarina citizenkanemaiseksi tragediaksi. Siinä yksi ihmisen piirre olisi kaiken hyvän ja pahan sotkanmuna, joka toisi Cosbyn maailman eteen ja joka tuhoaisi hänet. Cosbyn rikosten vakavuus tekee tämän version mahdottomaksi. Hän ei ole uhri.

Paramount+-palvelussa nähtävän WNTTAC:n ensiprinsiippi ei ole tiedottaa, vaan se pyrkii herättämään katsojiaan tuumailemaan. Varsinkin miehille sen luulisi olevan inhaa, koska osa nähnee Cosbyssa itsensä. Niin moni miehinen sankari on syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, että ei voi kuin ihmetellä, onko tämä se, mitä me pohjimmiltaan olemme. ”Tuo voisin olla minä.” Elokuva tuo esiin ilmiselviä mutta tärkeitä huomioita viitekehyksensä naisvihasta.

We Need to Talk About CosbyW. Kamau Bellin haastattelemat (pääosin mustat) ihmiset antavat meille alussa silmänsä, jotta näkisimme Cosbyn niin kuin he näkivät hänet. Elokuvallisesti ratkaisu ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt saamme vain kuulla, että ”Cosby oli hauskin mies koskaan”, mutta emme näe häntä oikein ollenkaan omassa työssään. Siksi hänen hupaisuutensa ja entinen lämpönsä voi jäädä etäiseksi, sillä kenet tahansa saa oikeilla lainauksilla näyttämään mozartilta.

Niin tai näin, haastateltavien jatkuvat superlatiivit ja hatunnostot saavat kyllä Cosbyn nimen säteilemään. Sitä irvokkaammalta tuntuu, kun heidän nostalgiaeliksiirinsä eltaantuu raiskaustapausten paahteessa. Me ihmiset kunnioitamme elämää komediallistavia ihmisiä, koska huumorintajua ei voi oppia lukemalla antikvariaatillista kirjoja. Hauskuus on jollain tapaa mystistä.

We Need to Talk About CosbyHaastateltavat haparoivat muistinsa palasia luodakseen kokonaisen kuvan Cosbysta ja tätä ympäröineistä tekijöistä. WNTTAC muistuttaa lopuksi – ehkä liian myöhään – etteivät naiset harrasta raiskaussyytteiden nostelua. Nytkin heitä uskottiin vasta, kun Cosby meni tekemään sillä tavalla tyhmästi, että vahingossa tunnusti tekonsa. Sitä ennen hän käytti kaiken osaamisensa kymmenien naisten satuttamiseen. Jokainen tietää näin käyneen, ja silti hän pääsi vapaaksi.

Ketkä Cosbyn lähipiirissä ovat tienneet hänen toimistaan (anteeksiantamatonta) ja ketkä ovat esittäneet kuuroja (anteeksiantamatonta)? Oikeusjärjestelmä on suunniteltu suojelemaan syytettyjä. WNTTAC osoittaa, että joissain tapauksissa olisi hyvä, jos syyttömyys pitäisi näyttää toteen yhtä ankarasti kuin syyllisyys.

We Need to Talk About CosbyCosby liitetään onnistuneesti osaksi laajempaa kontekstia. Hänen rooliaan afroamerikkalaisen kokemuksen sanoittajana ja samaisen ihmisryhmän yhteiskunnallisen aseman edistäjänä kiitellään. Samalla huomautetaan, että sarjaraiskaajana hän on mallikappale, hän rastittaa jokaisen kohdan. Hänen tekopyhyytensä – ilmiasun ja sisällön ristiriita – saa monet kiihtymään, mutta tottahan se on: ei ole olemassa vapaata raiskaajaa, joka ei olisi tekopyhä.

”Pahatpa työmme usein eloon jäävät / Mut hyvät haudatahan luumme kanssa”, lausuu Marcus Antonius Shakespearen näytelmässä Julius Caesar. W. Kamau Bell päättää dokumenttinsa rohkean utilitaristiseen pyyntöön, että Cosbyn hyviä töitä ei haudattaisi tämän luiden kanssa. Siinä piilee WNTTAC:n vahvuus. Se näkee nenäänsä pidemmälle, toisin kuin esimerkiksi parin vuoden takainen kohudokumentti Leaving Neverland. Bellin haastattelemat ihmiset eivät ole kaikista Cosbyn moraalisista velvoitteista samaa mieltä, koska ei ole helppoa luovuttaa sellaisen ihmisen suhteen, joka hetkeksi teki elämästä elämisen arvoisen.

* * *
Arvostelukäytännöt