We Are What We Are kotikatsomo

We Are What We Are kuuluu harvalukuiseen joukkoon. Se on kauhuelokuvan uusioversio, jolla ei ole mitään hävettävää alkuperäisen rinnalla. Joidenkin mielestä meksikolainen Mä oon mikä oon (2010) oli mestariteos, mutta minut se jätti kylmäksi. Asetelma perheen yrityksistä pysyä koossa patriarkan kuoleman jälkeen oli mielenkiintoinen, mutta perhedraaman ja kauhun yhdistelmä tuntui tavoitteiltaan haulikolla ammutulta. Elokuva hapuili joka suuntaan, olematta täysin toimiva millään saralla.

Jim Micklen ohjaama ja Nick Damicin käsikirjoittama näkemys samasta asetelmasta on rutkasti parempi. Se on tematiikaltaan ja tarinaltaan rikkaampi ja kokonaisuutena eheämpi, eikä yritä orjallisesti noudattaa alkuperäistä tarinaa. Itse asiassa teemoiltaan elokuva käsittelee eri asioita kuin alkuperäinen. Taloudellisen ahdingon aiheuttamista epätoivoisista teoista on siirrytty fanatismin oikeuttamiseen uskonnon varjolla.

En tiedä saako elokuvan mainostaminen kauhuna aikaan enemmän hyvää vai pahaa, sillä säikyttelyllä tai verellä pelaavasta elokuvasta ei ole kyse. Pikemminkin kyseessä on henkilödraama, jonka tarina voi kauhuelementtien ansiosta edetä vapaasti odottamattomiin suuntiin ja jonka todellinen kauhu syntyy hyvin arkisista elementeistä. Odottamattomuus vahvistaa pahaenteistä tunnelmaa, ja hidastempoisuus korostaa elokuvan muutamaa väkivallan purkausta.

Tarina on siirretty meksikolaisesta miljoonakaupungista nimeltämainitsemattomaan pikkukylään Yhdysvalloissa. Parkerin perhe haluaa pysyä omissa oloissaan tavalla, mikä tuo mieleen Winter’s Bonen, jonka vähäeleisen tunnelman We Are What We Are jakaa.

Elokuvan alkumetreillä perheen äiti kuolee yllättäen. Jälkeen jää perheenpää Frank, tyttäret Iris ja Rose sekä kuopus Rory. Frank yrittää leipoa vanhimmasta lapsesta Iriksestä perinteiden jatkajaa. Perheellä on ikivanha rituaali, joka pitäisi toteuttaa muutaman päivän sisällä. Kuoleman lisäksi kylää riepova hirmumyrsky käynnistää muitakin perheen elämään vaikuttavia tapahtumaketjuja.

Kun Iris yrittää sovittaa vastuuta harteilleen ja miettii elämää muualla, on Rose vasta kasvamassa aikuisten maailmaan ja Rory onnellisen tietämätön perheen historiasta. Tämä on yksi elokuvan nerokkaista muutoksista suhteessa alkuperäiseen, jossa lapset olivat samanikäisiä: eri vaiheita elävän lapsikatraan kautta tuodaan esille perheen muusta maailmasta poikkeavat tavat ja ne asiat, joista vaietaan ulkopuolisten kuullen.

Perheellä on oma pyhä kirja, vuosisatoja vanha päiväkirja, josta rituaalin alkuperä selviää ja jolla Parkerin klaani oikeuttaa tekemisensä. Se ei tee silti rituaalin tarkoitusta ymmärrettäväksi nykypäivänä. Uskonnollisen fanatismin kritiikki on päivänselvää, mutta onneksi sitä ei hierota katsojan naamaan. Pikemminkin se on sisäänrakennettu elokuvaan ja käytetty hyväksi kauhun mahdollisuuksia tuoda se esiin eri kontekstissa.

We Are What We Arelle on luvassa yksi esiosa ja yksi jatko-osa, joilla on eri ohjaajat mutta kummatkin ovat Damicin kirjoittamia. Aihepiiristä on moneksi, joten niitä odottaa mielenkiinnolla. Ensi vuonna tulevalla esiosalla What We Werellä on myös suomalaiskytköksiä. Sen ohjaa AJ Annila ja se tuotetaan osittain suomalaisella rahalla. Jatko-osan puolestaan ohjaa alkuperäisversiosta vastuussa oleva Jorge Michel Grau, joka itsekin pitää Micklen versiota omaansa parempana.