Vielä pienen hetken vierelläsi kotikatsomo

Vielä pienen hetken vierelläsi kertoo kuolemasta ja ihmisen viimeisistä hetkistä kolmen saattohoitokodissa työskentelevän hoitajan silmin. Taltioidut haastattelut ovat kaikkea muuta kuin kliinisiä, sairaalan seinien sisälle siivottuja ja hiljaisella äänellä kuiskittuja kiertoilmaisuja elämän loppumetreistä. Kuolemasta puhutaan suorin sanoin ja valtaosin luontomaisemissa kuvatut pohdinnat ikään kuin nivoutuvat osaksi elämän kiertokulkua.

Dokumenttia rytmittävät puhelinkeskustelupätkät, joissa hoitaja soittaa lähiomaiselle suruviestin. Ohjaaja on valinnut keskusteluiden taustakuvitukseksi maapallon avaruudesta käsin – kuin muistuttaakseen kuinka pienistä hetkistä suuressa mittakaavassa on kysymys, ja samalla siitä, kuinka niissä pienissä hetkissä saattaa olla joillekin koko maailma.

Idea dokumentista syntyi jo vuonna 2014, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Jenny Timosen äiti kuoli saattohoidossa Joensuussa. On ehkä yllättävää, että 13-minuuttinen lyhytdokumentti on saanut dvd-levityksen. Se lienee osoitus dokumentin voimallisuudesta.

Saattohoidettavia dokumentissa ei nähdä, mutta heidän elämäntarinansa tallennetaan kuin ohimennen filmille pienillä anekdooteilla, henkarissa roikkuvalla hääpuvulla, keskeneräisillä villasukilla ja tuolin karmille viikatulla paidalla.

Vaikka kuolema tuntuu hoitajien puheissa luontevalta, ei edes kahdenkymmenen vuoden kokemus suojaa ketään täysin. Kun on aika kertoa, että omaisen taistelu on vihdoin päättynyt, kokenutkin ääni murtuu hetkellisesti.

Haastateltavien hoitajien elämää ei pieniä murtumia enempää päästetä tarkastelemaan. Eikä se ole tarkoituskaan. Siksi ne ohimenevät pilkahdukset omista suruista onnistuvat henkilökohtaisuudellaan tunkeutumaan kuin vahingossa ihon alle. Koskettavin niistä on tarina toiveesta laittaa rakkaalle viimeiselle matkalle villasukat jalkaan, ettei kylmä pääse yllättämään tiettömällä tiellä.

Vielä pienen hetken vierelläsi kestää vain vajaan vartin. Silti tuntuu siltä, että sanoma on todella typistettävissä niihin vuosikymmenten kokemuksen aikana muovautuneihin onnistuneisiin kiteytyksiin elämästä ja kuolemasta, joita dokumentissa esiintyvät hoitajat meille välittävät.

Eikä välittyvä kuva ole synkkä tai alakuloinen, vaan täynnä lämpöä ja toivoa.

Viesti on tärkeä: ennen kuin kuolemme, olisi hyvä elää. Tänään, eikä vasta huomenna.