Unelmien prinssiä etsimässä jatkaa omalla vaatimattomalla tavallaan Sinulle on posti@ -renkutuksen jälkimainingeissa. Jälleen kerran mies ja nainen ovat livenä mitä katkerimpia vihanpitäjiä, mutta sähköisempien sensoreiden kautta sielunystäviä. Sama kaava toistuu kummassakin sähköpostisiirapissa: lopulta erinäisten koomisten sattumien ja kohtalon oikkujen jälkeen verkossa sydämensä myyneet kyyhkyläiset saavat toisensa ehtana, lihoineen tuoksuineen päivineen. Eikä siinä sinänsä mitään kummallista: niin kuuluu tapahtuneen oikeassakin elämässä. Sutina kuuluu ihmiseloon kaikkialla.

Hieman ilkeämielisesti sanottuna Unelmien prinssiä etsimässä on proleversio edellä mainitusta Hanksin ja Ryanin väsyneillä naamoilla rasitetusta Hollywood-rahastuksesta, mutta se lienee vain hyväksi. Megastaroja tästä leffasta ei löydy. Tia Carrere on toki tuttu kasvo, jota on kiva katsoa puolentoista tunnin ajan, ja lemmenparin karvaisempi osapuoli, (Vincent Angell), on aiemmin nähty ainakin Melrose Placessa. En kuitenkaan muista missä osassa. Kaksikko klaaraa osansa ihan sujuvasti, vaikka tietty tv-sarjatyylin leima koko elokuvaa painaakin.

Tällaisia elokuvia on helppo parjata tyhjänpäiväisiksi, koska sellaisia ne ovatkin. Mutta eivätpä ne ketään haittaa tai luulisi loukkaavan, joten harmittomana viihteenä ne ehdottomasti puoltavat paikkaansa. Omalla pienimuotoisella olemuksellaan Unelmien prinssiä etsimässä vaikuttaa jopa edes jollain tasolla rehelliseltä verrattuna sikalaskelmoituun Sinulle on posti@ -tyyppiseen suklaisen lämpimään oksennukseen.

* *
Arvostelukäytännöt