Tucker & Dale vs Evil kotikatsomo

Ystävykset Dale ja Tucker ovat matkalla pick-up -autollaan (milläpä muulla) lomalle vuoristomökille. Luvassa on kalastusta ja kaljanjuontia. Tai olisi, elleivät he sattuisi törmäämään paikallisessa kaupassa ryhmään nuoria, jotka ovat matkalla samoille seuduille telttailemaan. Dalen ja Tuckerin ruokkoamaton ulkomuoto antaa nuorille sen käsityksen, että kaverukset ovat sekopäisiä vuoristolaisia, joita täytyy pelätä. Väärinkäsitysten vyöry on valmis alkamaan.

Populaarikulttuurin kautta välittynyt kuva Amerikan vuoristolaisista ja maaseudun asukeista on vähintäänkin kummallinen, mutta kieltämättä mielikuvitusta kutkuttava. Kukapa ei yhdistäisi banjoa sukusiittoisiin syrjäseutujen asukkeihin nähtyään kerran John Boormanin mestariteoksen Syvä joki (Deliverance, 1972) tai moottorisahaa autiolta vaikuttavaan maatilaan, jota asuttaakin omituinen perhe? Entäpä Easy Rider (1969) ja murhanhimoiset maalaisjuntit? Slasher-elokuvista on taasen tuttua asetelma, jossa ryhmä nuoria alkaa harventua mystisen tappajan toimesta.

Tucker & Dale vs Evil hyödyntää hauskasti ja oivaltavasti hillbillyihin, Texasin moottorisahureihin ja slasher-leffoihin liitettyä kuvastoa kääntämällä koko asetelman ylösalaisin: hillbillykaverukset ovatkin mukavia ja sydämellisiä, kun taas todellinen psykopaatti löytyy collegepenskojen joukosta. Varsinkin edellä mainittuja lajityyppejä tunteville tämä elokuva tarjoaa jatkuvia oivalluksia ja klassista slasher-kuvastoa naurun saattelemana. Toiminnan prime mover ja polttoaine on silkka synkkä epäluulo ja sen synnyttämä pelko ja viha, jota vielä seksuaaliset turhautumat ruokkivat.

Tuckeria näyttelevä Alan Tudyk, jonka komediataidoista päästiin nauttimaan jo sekopäisen hauskassa Arvoituksia arkussa (2007) -elokuvassa, ryntäilee riemastuttavasti kuin itse Leatherface moottorisahan kanssa metsässä tuottaen tahatonta tuhoa teinilaumassa. Myös sirkkeli, oksasilppuri ja kirves otetaan kekseliäästi hyötykäyttöön, naulapyssyä unohtamatta.

Elokuva malttaa myös vakavoitua paikka paikoin, mutta onneksi ei liikaa. Muuten sitä voisi tulkita vaikkapa allegoriana Yhdysvaltojen voimapolitiikasta tai maassa vellovista ennakkoluuloista ja vastakkainasettelusta. Moinen pohdinta ei kuitenkaan kuulu tähän elokuvaan, joka on mitä mainioin lajityyppiparodia. Ainoa muotovirhe on alun kohtauksessa, jossa nuoret pysähtyvät paikalliseen kyläkauppaan, koska ovat unohtaneet ostaa olutta. Näin tuskin voisi käydä, kun on kyse opiskelijoista. Ei ainakaan Suomessa.