Riitasointuja lähiössä
Alan Ball kuuluu niiden käsikirjoittajien joukkoon, joka on päättänyt siirtyä kuuluisasta käsikirjoittajasta kuuluisaksi ohjaajaksi. Jos Towelhead on osoitus tulevasta, ei käänne tunnu kovin todennäköiseltä. Tarkkanäköisyys, jolla hän tarkasteli American Beautyssä amerikkalaista lähiöunelmaa, on täysin hukassa valkokankaille tehdyssä ohjausdebyytissä.
Jasiran elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Teini-iän ongelmia vaikeuttavat entisestään voimakas uskonnollinen kasvatus, jokapäiväinen rasismi ja muutto uuteen kaupunkiin. Vanhemmat eivät ohjaa aikuisuudenkynnyksellä olevaa tytärtään, vaikka hän apua pyytäisi ja orastava seksuaalisuus nousee keskustelun kohteeksi vain, kun vanhemmat syyttävät tytärtään siveettömästä käyttäytymisestä.
Jo elokuvan nimi viitta rasismiin, mutta se jää kuitenkin yllättäen toissijaiseksi juonenkäänteeksi. Jasiran libanonilaiset sukujuuret yhdistyvät voimakkaaseen katolilaiseen kasvatukseen ja hän joutuu tasapainoilemaan kahden eri kulttuurin välillä. Tätä alleviivaa entisestään ylitsevuotavaisen poliittisesti korrekti lähiöelämä, jonka tekopyhyyttä on nuoren tytön vaikea ymmärtää. Naapurit ja Jasiran isä pokkuroivat toisilleen julkisesti, mutta kotona heidän ennakkoluulonsa kärjistyvät rasistiseksi vuodatukseksi, eikä kukaan voi välttyä rasistin leimalta.
Elokuva ei katso varhaisteinin aikuistumista nuoren näkökulmasta, vaan Jasira jätetään ulkopuolelle omasta elämästään. Perhe ja naapurit tietävät, mikä on hänelle parhaaksi ja Jasira ajelehtiikin muiden mielipiteiden vietävänä. Vaikka asetelma tuo mieleen Todd Solondzin Tervetuloa nukketaloon (1995), jää Towelhead kauaksi sen koskettavuudesta. Päähenkilö voi olla omassa elämässään ulkopuolinen, mutta Jasiran sivuttaminen myös elokuvan tarinassa tekee Towelheadista vaikeasti lähestyttävän ja jättää sen ilman kiinnekohtaa.
Ballin aiempi ohjauskokemus on rajoittunut vain muutamiin Mullan alla -sarjan jaksoihin ja se näkyy lopputuloksessa. Tarina hyppii ja laahaa vuoronperään, eikä siksi vakuuta. Kiinnostavat henkilöhahmot ja juonenkäänteet jäävät irtonaisiksi ja lankojen punominen yhteen lopussa vaikuttaa hyvin keinotekoiselta.
Seuraava:
Ennen sateita
Hienosti kuvattu siirtomaadraama saa jopa trillerimäisiä piirteitä, mutta tarinan ja henkilöhahmojen kehitys jää ohjaajalta puolitiehen.
Edellinen: Taken
Juoneltaan Taken on suoraviivaisen simppeli oman käden oikeuden palopuheenvuoro kaiken uskottavuuden tuolla puolen.