Totuus Charliesta kotikatsomo

Kun elokuvateollisuudelta loppuvat uudet (hyvät?) elokuvakäsikirjoitukset, käytetään yleensä jotain vanhaa, jo hyväksi koettua ideaa. Niin tässäkin tapauksessa: Totuus Charliesta on uudelleenlämmittely vuoden 1963 käsikirjoituksesta ja elokuvasta Charade, jota tähdittivät menestyksekkäästi Audrey Hepburn ja Cary Grant. Siinä missä edeltäjänsä onnistui olemaan nokkela, romanttinen ja jännittävä yhtä aikaa, Totuus Charliesta jää kaukaiseksi yritykseksi, vaikka ei varsinaisesti huono elokuva olekaan. Ohjaaja Jonathan Demmeltä olisi kuitenkin odottanut hieman originellimpaa ja onnistuneempaa tuotosta hänen aikaisempien töidensä, muun muassa The Silence of the Lambs (1991) ja Philadelphia (1993), perusteella.

Elokuvassa nuori ja kaunis Regina Lambert (Thandie Newton) palaa lomamatkalta kotiin vain löytääkseen asuntonsa tyhjänä ja miehensä kuolleena. Hyväuskoiselle ja hieman hövelölle naikkoselle paljastuu vähitellen totuus, jonka katsoja on tiennyt jo jonkin aikaa - oma aviomies on huijari ja roisto. Reginan pelastavaksi ritariksi ilmoittautuu salaperäinen mies (Mark Wahlberg), kun naista ahdistelevat niin Ranskan poliisivoimat, omituinen ja uhkaava militanttikolmikko kuin amerikkalainen "salainen" virkamieskin. Kysymyshän on tietenkin kadonneista rahoista, tarkemmin sanottuna 6 miljoonasta dollarista. Luottamus, tai pikemminkin sen puute, on keskiössä tässä monenkirjavia identiteettejä vilisevässä trillerissä.

Leffan pääparin ilmaisu on suhteellisen mitäänsanomatonta ja tunteenpurkaukset epäuskottavia; Wahlberg ja Newton ovat selvästi valovuosien päässä sellaisista tähdistä kuin Grant ja Hepburn. Sivurooleista löytyvät puolestaan tarinan mielenkiintoisimmat hahmot ja näyttelijäsuoritukset. Tim Robbins tekee totutusti luottoroolin vähäeleisenä ja petollisena Carson Dylena ja hieman tuntemattomampi Ted Levine revittelee nautittavasti sairaalloisena Emil Zatapecina. Koskettavimman ja rajuimman roolityön tekee kuitenkin suositusta lakisarjasta Oikeus ja kohtuus muistettava Lisa Gay Hamilton, jonka esittämässä Lola Janscossa yhdistyy kiehtovalla tavalla kovuus ja traagisuus. Elokuva suo myös kutkuttavan hatunnoston ranskalaiselle elokuva- ja musiikkikulttuurille laulaja Charles Aznavourin ja näyttelijätär Magali Noëlin vilahtaessa sivurooleissa.

Totuus Charliesta yrittää olla moderni ja uskollinen esikuvalleen yhtä aikaa. Elokuva olisi ollut ehkä ehjempi kokonaisuus, jos se olisi pitäytynyt tiukemmin omassa tulkinnassaan monimutkaisesta juonesta. Lavastuksen ja puvustuksen sekä yleisen ilmapiirin tasolla pyritään vanhahtavaan ilmaisuun, kun taas jännittävät kuvakulmat ja kuvauskikat sammakkoperspektiivistä pyyhkäisyihin ja nopeutuksiin peräänkuuluttavat modernimpaa estetiikkaa. Parhaiten leffassa onkin onnistunut erityisesti Pariisin katujen, elämäntahdin ja ainutlaatuisen kokemusmaailman kuvaus, jota on helppo unohtua seuraamaan tarinan kustannuksella.