Thundercrack! kotikatsomo

1960-luvun lopulla yhdysvaltalainen elokuvatuotanto oli jakautunut kolmeen eri luokkaan. Näkyvintä kastia edusti kalliita ja korrekteja teoksia tuottava Hollywood. Jokseenkin tunnettuja olivat myös sensaatiohakuisia konsepteja etsivät b-luokan genreleffojen ja pornoelokuvien independent-tuottajat. Tuntemattominta luokkaa edustivat vain vähän yleisöä keränneiden taide-elokuvien tekijät, kuten Kenneth Anger ja pop-taiteilija Andy Warhol.

Tämänlaisen jaottelun perusteella on hyvin ymmärrettävää, että Thundercrackin (1975) kaltaisia elokuvia saattoi putkahtaa markkinoille. Se lienee Steve Jacksonin sanoja lainatakseni ainoa biseksuaalinen pornogoottikauhukomedia, jota maa päällään kantaa. Tappiollisten yönäytöksien myötä aikanaan kadonnut elokuva on saanut uuden kulttistatuksen dvd-tallenteiden ja roskafestivaalien avulla.

Thundercrack! kertoo lyhykäisyydessään seurueesta, joka pakenee ukkosmyrskyä suojaan maantien varrella sijaitsevaan kartanoon. Jos seurueen jäsenet vaikuttavat omituisilta, sitä on myös pahasti alkoholisoitunut tilanomistaja Gerton Hammond (Marion Eaton).Miehensä kuoleman jälkeen leskeksi jäänyt Hammond yrittää epätoivoisesti pitää yllä seurapiirihenkeä puoli-ilkosillaan ja omituisia höpertäen. Myrskyn tuiskeessa kylään tulleiden salamyhkäiset menneisyydet alkavat avautua ja seksuaaliset perversiot ryöstäytyä käsistä. Seksiä harrastetaan ristiin rastiin, ja käypähän sirkuksesta karannut gorillakin vieraissa.

Juonellisesti elokuva on täysin tylppä. Siinä ei paljoa muuta tapahdu kuin hypitään sängystä toiseen. Tekijät suunnittelivatkin elokuvasta alusta alkaen menestyksekkään Syvä kurkun (1972) haastajaa. Katsojille käy kuitenkin nopeasti selväksi, että Thundercrack! on pikemminkin irvokas parodia Hollywoodin melodraamoista ja 1970-luvun pornoelokuvista. Kilpailijaansa verrattuna Thundercrack! on aidosti hauska ja seksikohtauksiensakin osalta täysin pähkähullu. Kömpelö dialogi on elokuvassa hetkittäin niin ikimuistoisen huonoa, ettei sitä keksitä vahingossa.

Elokuvan omituinen komiikka avautuu tarkastelemalla tekijätiimin taustoja. Amerikkalaisen underground-elokuvan kauhukakaroina pidettyjen Kucharien veljesten töissä irvailtiin tuon tuosta mainstream-elokuvien autenttisuuden kustannuksella. Huonolla maulla sekä halvalla toteutukselle Kucharit pyrkivät kyseenalaistamaan ja tekemään läpinäkyväksi Hollywoodin teollista otetta. Thundercrackia! voi pitää osana heidän filmografiaa ennen kaikkea siksi, että sen on käsikirjoittanut parivaljakon toinen aktiivi, George Kuchar. Hän myös näyttelee elokuvassa.

Esteettinen kritiikki ei uppoa kovin syvälle, vaikka omituisuutensa puolesta Thundercrack! on täyden kympin suoritus. Jatkuvalle petitouhulle annetaan kuitenkin tarpeettoman paljon ruutuaikaa ja elokuva uhkaa käydä peräti tympäännyttäväksi. Hurtti huumori jaksaa kantaa nippanappa liian pitkän elokuvan loppuhuipennukseen, joka sitten tiputtaa paatuneimmankin katsojan leuan lattiaan.

John Watersin Pink Flamingosin (1972) jalanjälkiä seuraava elokuva on harvinainen dokumentti underground-komediasta ja Another World on tehnyt kulttuuriteon tuodessaan sen Suomeen. Kiinnostuneiden kannattanee kuitenkin malttaa mielensä. Kuvanlaadultaan lähinnä vhs-tasoa vastaava julkaisu vanhenee pian parempien versioiden rynnistäessä markkinoille. Elokuvasta on huhuttu jo tämän vuoden puolella julkaistavaksi korkeatasoista restauroitua versiota, josta löytyisi myös pidempi ja kadonneeksi luultu 150 minuutin pituinen versio elokuvasta.