Third Person kotikatsomo

Third Person on oletusarvoltaan mestariteos. Palkittu ohjaaja ja käsikirjoittaja Paul Haggis sekä nimekäs joukko näyttelijöitä asettavat odotukset korkealle. Kuitenkin jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen elokuva osoittaa ennakko-odotukset vääriksi. Third Person on mittava pettymys.

Kunnianhimoinen yritys luoda kolmen etäisesti toisiinsa liittyvän juonen kokonaisuus yhdeksi elokuvaksi epäonnistuu näyttävästi. Lopputulos on puuduttavan pitkävetinen. Kolmen metropolin sielukkuus on vain vaisu taustaraamitus kehnolle tarinankerronnalle. New Yorkiin, Roomaan ja Pariisin sijoitellut amerikkalaiskohtalot näyttäytyvät ylimielisinä turisteina kaupungeissaan, eikä miljöiden potentiaalia juuri hyödynnetä.

Hotelleiden pitkät käytävät yrittävät kompuroiden symbolisoida hahmojen juurettomuutta ja väkinäiset metaforat pyrkivät toistuvasti kutomaan tarinoita yhteen. Lapsien roolina on tukea ylitsevuotavan sentimentaalista tarinan kulkua. Tarinoiden risteymät ovat päälle liimattuja eikä toivottavaa dynamiikkaa hahmojen välillä tunnista yrittämälläkään.

Edes maineikkaiden näyttelijöiden kaarti ei pysty pelastamaan elokuvaa maratonmittaiselta tasapaksuudelta. Hahmot ovat toinen toistaan latteampia ja persoonattomampia, ainoan vähääkään uskottavan suorituksen tekee Mila Kunis, jonka valovoimaisuus jää kuitenkin auttamattomasti onnettoman juonen jalkoihin.

Hankalinta on elokuvan heikko samaistuttavuus. Hahmot ovat niin mitään sanomattomia, että heidän tarinansa kääntyvät suorastaan luotaantyöntäviksi. Sen sijaan, että heidän tunnemaailmansa välittyisi katsojaan vetoavana voimana, toimii heidän olemuksensa päinvastaisesti. Heidän melankolissävytteiset kohtalonsa eivät jaksa kiinnostaa alkua pidemmälle.

Hetkittäin elokuva onnistuu näyttäytymään kiehtovana draamana, mutta kokonaisuus kumisee tyhjyyttään. Nokkeluuteen pyrkivä käsikirjoitus haastaa katsojaa ainoastaan keskittymiskyvyssä ja kärsivällisyydessä, sillä erityisen mutkikas juoni ei haaroittuneesta kuviostaan huolimatta ole.