Jos metsään haluat mennä nyt…

Pelon tunteen herättäminen on kautta historian ollut olennainen osa sekä kirjallisuutta että myös liikkuvaa kuvaa. Samalla keinot sen toteuttamiseen ovat vaatineet jatkuvaa mukautumista, innovoimista sekä omaperäisyyttä. Kauhun terävin kärki tylsistyy silloin, kun siitä tulee liian tuttua, liian usein nähtyä. Tämän vuoksi kauhuelokuvat ovatkin olleet pitkään otollinen alusta juuri luoville kyvyille.

The VVitch: A New-England FolktaleViime vuosina lajityypissä on herätty huomaamaan sen psykologiset ja allegoriset voimavarat. Kauhuelokuvissa onkin nykyään korostunut niiden tapa heijastaa hyvin arkisia ihmiselämän ja yhteiskunnan kipupisteitä. David Robert Mitchellin It Followsissa (2014) seksiaktin kautta siirtyvä kirous mahdollisti keinot käsitellä seksuaalisuuden ja kuoleman välistä suhdetta yliluonnollisen uhkakuvan kautta. Jennifer Kentin The Babadook (2014) antoi puolestaan menetyksen surulle kasvot satukirjan mörköhahmon muodossa.

Tämä syvempi ulottuvuus on tehnyt genrestä rikkaamman, mutta mikään elinehto elokuvan onnistumiselle se ei ole. Ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Eggersin The VVitch osoittaa hienosti, että puhtaasti tunnelmaan nojaavalla nykykauhullakin voi päästä pitkälle, jos vain tietää mitä tekee.

The VVitch: A New-England FolktaleUudisraivaajien Amerikkaan sijoittuva elokuva kertoo puritaaniperheestä, joka häädetään pois siirtolaisyhteisöstä. Perhe laittaa talon pystyyn keskelle aavaa viljelysaluetta, jota ympäröi tiheä metsä. Maasto ei tarjoa kuitenkin hedelmällistä kylvömaata sadon mädäntyessä kerta toisensa jälkeen. Kun vastasyntynyt katoaa jälkiä jättämättä metsän siimeksiin, alkaa perheen keskuudessa nousta esille epäilyt puiden lomassa piileksivästä pahasta.

The VVitchin käsikirjoitus ammentaa vaikutteita Uuden-Englannin kansantarinoista. Yhdysvaltojen koillisosan rikas kertomahistoria muistetaan yleensä Edgar Alan Poen ja H.P. Lovecraftin goottitarustoista, mutta alueen vanhemmissa kansankertomuksissa pohjoisamerikkalainen noitamytologia sekä siihen liittyvä kristillinen uskonriena ovat olleet vahvasti läsnä. Kauhuelokuvissa aihio on kuitenkin tuntunut usein jäävän vähemmälle käytölle.

The VVitch: A New-England FolktaleKeskiöön nousevat teemat yksilön ja yhteisön välisestä suhteesta. Paholaisen pelko ajaa siirtolaisperheen rakoilemaan, kun syyttävä sormi kohdistetaan perheen vanhimpaan lapseen. Salemin noitavainojen historialliset siivet lepattavat äänekkäästi taustalla, mutta Eggers ei kuitenkaan pyri rakentamaan aiheen pohjalta mitään kriittistä kommentaaria. Paha on selvästi läsnä ja se ottaa useita muotoja, milloin lapsen tai eläimen milloin taas naisen taikka miehen ruumiissa.

Tavallaan kokonaisuudesta huokuu jotain samaa kuin Manaajan (1973), Rosemaryn painajaisen (1968) tai Ennustuksen (1976) kaltaisista 1960- ja 1970-luvun vaihteen kauhuteoksista, joissa paholainen asettui osaksi tavallisen perheen arkea. The VVitch myös jakaa näiden elokuvien paranoidin tunnelman.

Eggers hallitsee elokuvaansa varmoin ottein. Dialogi on vähäistä, värimaailma himmeän harmaa ja leikkaus staattisen kuvien välillä maltillista. Kokonaisuus on yhtäaikaisesti sekä epämiellyttävän ahdistava että myös äärimmäisen vetovoimainen. Elokuva ei missään vaiheessa lyö yli tai sitouta itseään joihinkin kuluneisiin kauhukliseisiin. Esikoisteokseksi kyseessä on harvinaisen hiottu lopputulos.

The VVitch: A New-England FolktaleTätä on varmaan osittain edesauttanut tuotannon minimalistisuus. Näyttelijöiden vähyys sekä vain muutaman tapahtumapaikan ympärillä kietoutuva juoni ovat osaltaan helpottaneet sitä, että lavastus ja puvustus on saatu vastaamaan aikakauden kuvastoa hämmentävän tarkasti. Myös panostus näyttelijäohjaukseen on tuottanut tulosta varsinkin nuorempien kykyjen kohdalla.

Hallitusta ja täysvaltaisesti onnistuneesta kokonaisuudesta on helppoa puhua genrensä pienimuotoisena merkkiteoksena. Sundancen ohjaajapalkinnon myötä kyseessä on myös Eggersille oiva käyntikortti elokuvakentän suuremmille areenoille. Puheet Nosferatun (1922) uusintaversiosta ovatkin nousseet viime aikoina keskusteluissa esille. The VVitchin taiteellisesti hallittu linja ainakin antaa odottaa, että kyseessä voisi olla jotain muutakin kuin vain yksi aneemisen reboot-kierrätyksen uhri.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 3 henkilöä