The Son kotikatsomo

Florian Zellerin ohjaamaa ja hänen teatterinäytelmäänsä perustuvaa Isää (2020) suitsutettiin lattiasta kattoon. Se voitti kaksi Oscaria, joista toisen pääosasta Anthony Hopkinsille ja toisen sovitetusta käsikirjoituksesta. Suomen elokuvateattereissa se ylsi vuosien 2021–2022 aikana yli sataantuhanteen katsojaan, mikä on valtaisa lukema vaikeatulkintaiselle psykologiselle draamalle.

The Son, Florian Zellerin seuraava elokuva, sai Suomessa ensi-iltansa vain erikoisnäytöksinä ja jäi vaille laajempaa elokuvateatterikierrosta. Elokuva ei saanut edes suomenkielistä nimeä ja päätyi ensi-iltanäytöstensä jälkeen suoraan tallennejulkaisuksi.

Ulkomaiset kriitikot ehtivät toki olla nihkeitä elokuvaa kohtaan, mutta luulisi Zellerin edellisen elokuvan sadantuhannen maksaneen katsojan merkinneen edes jotain. Puhumattakaan elokuvan laadukkaasta näyttelijäkaartista, joihin kuuluvat Isässä loistanut Anthony Hopkins, Laura Dern sekä Hugh Jackman. Aikuisille tarkoitettuja, keskittymistä vaativia draamoja mahtuu tietysti teattereihin rajallinen määrä blockbusterien lomaan, mutta paljon, paljon kehnompaa art house -tavaraa on silti valkokankailla tänäkin vuonna nähty.

The Son eli Poika on osa temaattisesti löyhästi sidoksissa olevaa Zellerin näytelmätrilogiaa, jonka muut osat ovat edellä mainittu Isä sekä Äiti. Isä ja Poika on nyt sovitettu elokuviksi, Äitiä ei ole nähty vielä valkokankailla. Sen sijaan sen kantaesitys Suomessa esitettiin helmikuussa 2022 Turun kaupunginteatterissa. Ensiluokkainen näytelmäsovitus onnistui tulkitsemaan moniongelmaisen äidin katkonaisen ja epäluotettavan kerronnan intiimisti ja intensiivisesti.

The Son kertoo myös vaikeista perhesuhteista ja tilanteista, joihin ei ole yhtä oikeata ratkaisua. Hugh Jackmanin Peter Miller on uudessa avioliitossa ja pienen vauvan isä. Hughin ensimmäinen lapsi, ex-vaimon kanssa aiemmin elänyt 17-vuotias Nicholas (Zen McGrath) on syvästi masentunut ja päätyy asumaan Hughin uusperheen luo. Hughin oma isäsuhde on traumatisoitunut, sillä hänen isänsä Anthony (Hopkins) on ollut etäinen ja julma.

Hopkins on mukana The Sonissa vain yhdessä mutta äärimmäisen latautuneessa kohtauksessa Peter Millerin isänä Anthony Millerinä. Siinä missä Hopkins oli Isä-elokuvassa monimutkainen mutta karismaattinen hahmo, esittää hän The Sonissa täyttä paskiaista, tylyä ja ivallisen itsekeskeistä hahmoa. Jääkin katsojan tulkittavaksi, tarkoittaako elokuvan nimi Peter Millerin masentunutta teinipoikaa vai Milleriä itseään, kylmän ja kolkon isänsä poikaa. Isien ja poikien suhteet heijastuvat useassa sukupolvessa eteenpäin, niin hyvässä kuin pahassa.

The Son ei ole Isän kaltainen mestariteos, mutta se on vahva ja monimuotoinen perhedraama, jonka paikka olisi ollut valkokankaalla. Teatterinäytelmätausta näkyy kerronnassa ajoittain lievänä staattisuutena, erityisesti elokuvan alkupuolella. Loppupuolella kierrokset nousevat intensiivisiksi ja Zellerin näkemys kiteytyy. Teoksen teema on lähes antiteesi tyypillisille Hollywood-näkemyksille, jossa rakkaus voittaa kaiken. Zellerin sanoma on, että rakkaus ei aina oikeassa elämässä riitä.

Elokuvan laajasta ja kokeneesta näyttelijäkaartista huolimatta Nicholas-teiniä näyttelevä nuori Zen McGrath nousee esiin autenttisen oloisella, tuoreella tulkinnallaan. McGrath ei ylikorosta masennuksen oireita ja ahdistusta vaan luo hillityllä kehonkielellä ja vähillä eleillä Nicholasista aidon oloisen persoonan.

Oli Zellerin nykyinen kohtelu elokuvamaailmassa mikä tahansa, niin toivoa sopii, että vielä jostain löytyisi indie-rahoittajia, jotka auttaisivat Zelleriä täydentämään perhetrilogiansa Äidin elokuvaversiolla.