The Skeleton Twins kotikatsomo

Viime vuoden Sundancen elokuvajuhlilla palkittu The Skeleton Twins kävelee tyylillisesti ohuella nuoralla. Humoristinen perhedraama tasapainottelee harmaan apeuden ja kuivan komedian välimaastossa. Sävylliset harha-askeleet suuntaan taikka toiseen kostautuvat tällä kentällä hyvin nopeasti.

Positiivisena yllätyksenä elokuva kuitenkin välttää pahimmat sudenkuopat. Vaikka Craig Johnsonin ohjaama teos ei merkittäväksi valopisteeksi filmitaivaalle jääkään, on se hallittu ja sydämeltään puhdas kokonaisuus. Hyvän käsikirjoituksen ja tarkan ohjauksen lisäksi suuri kiitos kuuluu kahdelle päänäyttelijälle.

Sisarukset Milo (Bill Hader) ja Maggie (Kristen Wiig) ovat aikuisiän myötä erkaantuneet toisistaan. Kun Milo raskaan eron jälkeen yrittää itsemurhaa, päättää Maggie tarjota veljelleen asuinsijaa hänen ja aviomiehensä Lancen (Luke Wilson) luota. Yhteen palanneille sisaruksille paljastuu nopeasti, että elämän korttipakka ei ole jakanut heistä kummallekaan parhainta mahdollista kättä.

Elokuvan ytimessä on elämän ristiaallokossa lilluvat ihmiset. Päähahmoihinsa nojaava teos tarkastelee yksilöiden särkyneitä unelmia, petettyjä odotuksia ja piilotettua apatiaa. Oma riekaleisuus täytyy hyväksyä ennen kuin elämä voi palata takaisin raiteilleen. Johnsonin ja Mark Heymanin käsikirjoittama tarina fatalistisesta sisarusparista on tulokulmaltaan yhtä aikaa sekä lämmin että piikikäs. Tematiikka saa myös paljon syvyyttä Bill Haderin ja Kristen Wiigin roolisuorituksista. Oivallisesti yhteen pelaavat entiset Saturday Night Live -tähdet hallitsevat komedian monet tasot mutta vakuuttavat myös draaman tulkitsijoina.

Milon menneisyyttä painaa pieleen menneen parisuhteen lisäksi karikolle ajautunut ura näyttelijänä. Maggie pitää yllä onnellisen avioliiton kulissia, mutta todellisuudessa hän on ajautunut irtosuhteiden kierteeseen ja puheet perheen perustamisesta ovat vain lauseita ilmassa. Isän kuoleman jälkeen sisarusten välit vanhempiin ovat kadonneet äidin (Joanna Gleason) unohdettua heidät uuden avioliiton myötä.

The Skeleton Twins on aiheiltaan raskas, mutta ei kuitenkaan melankolinen. Vaikka päähenkilöiden elämänpolku on banaaninkuorten kyllästämä, niin kipeät kaatumiset säilyttävät myös koomisen sävynsä. Huumorin taajuus on kohdillaan ja väritön kokonaisuus saa silmäkulman pilkkeestä hyvää vastakaikua. Välillä improvisoitu mesoaminen ryöstää komiikan valokeilan, mutta hiljainen perustunnelma ei näidenkään hetkien keskellä pääse hajoamaan.

Kuvakerronnan palaset ovat pääosin kohdillaan. Visuaalinen kieli korostaa haikeaa tunnelmaa dialogin tarjotessa tähän hersyvää vastapainoa. Sinisävytteinen värimaisema on hallitseva, mutta ei kuitenkaan häiritsevän korosteinen. Ohjauksen lataus pysyy kasassa, vaikka indie-esteettinen elokuva on audiovisuaalisilta ratkaisuiltaan hetkittäin turhan varmisteleva.

Rosoineenkin The Skeleton Twins on ihastuttavan tasapainoinen lopputulos. Tekijöiden vahva halu kertoa tarina välittyy teoksesta eikä kokonaisuus jää ulkokultaiseksi. Vire komedian ja draaman välillä on verrattain onnistunut, mikä lataa päähenkilöiden kasvukertomukseen lämpöä ja humaaniutta. Viimeisen silauksen tähän tuovat taitavat päätähdet.