The Personal History of David Copperfield kotikatsomo

Charles Dickensin nimekäs romaani David Copperfield (1949) on soviteltu useasti kuvalliseen kuosiin niin sarja- kuin elokuvaformaattiin. Edellisellä työllään (The Death of Stalin, 2017) monen mieleen jäänyt Armando Iannucci on valinnut juonen tapahtumille uskollisen tyylin sovittaa kyseinen teos jälleen kerran leffaksi nimellä David Copperfieldin elämä ja teot.

Tarina on kovin perinteinen ylöspäin kurottava positiivinen kasvukertomus, mutta siinä on tarpeeksi todenmakuisia yksityiskohtia, jotta draaman kaari tarjoaa vastinetta klassikkostatukselleen. Copperfield mukailee löyhästi kirjailijan omaa elämää, joten se voidaan mieltää autofiktioksikin.

Davidille lankeaa kova lapsuus. Isäpuoli tyrannisoi ja koulutuskin on ankaraa. Ennemmin kuin myöhemmin kaikki palaset asettuvat mallikkaasti kohdilleen ja rakastavaisetkin saavat toisensa. Davy kasvaa kirjoittajana ja ammentaa inspiraatiota elämästään.

Klassikkosovituksiin sisältyy aina riski, että tuore versio tarjoaa kovin vähän uutta alkuperäisteokseen tai muihin tulkintoihin verrattuna. Iannuccin uudehko kulma on värisokea roolitus, joka ei niin paljoa haittaa fiktiossa, jossa tietyt vapausasteet ovat sallittuja. Tarinaa seuratessa sen jopa unohtaa, koska näyttelijät onnistuvat luomaan hahmoistaan eheitä ilman rodullisia traditioita.

Monimuotoisempaa ensamblea yleensä puolustellaan sillä, että tällaiset tulkinnat tuovat alkuperäisen kohderyhmän lisäksi tarinan pariin uusia yleisöjä, joita eivät pelkästään valkonaamoilla kyllästetyt elokuvat yleensä kiinnosta. Vaikka Dev Patel on pääosassa luonteva, herkullisimmasta suorituksesta vastaa Ben Whishaw hykerryttävänä Uriah Heepina, jolta tunnettu brittiläinen rockyhtye on napannut nimensä.

Elokuva alkaa ja päättyy teatterin näyttämölle. Sieltä on osattu sovelletusti napata toimivia toteutuksia. Davyn ensimmäisen puolison Doran kuolema jätetään arvailujen ja yleissivistyksen varaan. Hän pyytää itse ulospääsyä, koska ei koe sopivansa tarinaan. Kenties teatraalisuudesta aiheutuu osittainen jäykkyys ja rutiinimaisuus, joka estää tunnesiteiden muodostumisen henkilöihin. Kyllähän britit hallitsevat epookin, mutta jotain koskettavampaa olisi toivonut kuviin jäävän mallikkaan ylöspanon rinnalle.