The Outpost kotikatsomo

Kamdeshin kylässä lähellä Pakistanin rajaa jenkkisotilaat pitävät vahtia taktisesti hölmösti sijoitetussa tukikohdassa. Talebanit äkkäävät leirin haavoittuvuuden ja suorittavat tiukan yllätyshyökkäyksen laakson pohjalla sijaitsevaan leiriin. Sankaritarinamaisesti suuri osa amerikkalaisista selviää varman kuoleman edestä.

The Outpost perustuu tositapahtumiin ja alkuperäisiä sotilaita on ollut mukana elokuvan teossa, mikä osaltaan näkyy taistelukohtausten todenmukaisuudessa. Poliittisia trillereitä (Kandidaatti, Killing Reagan) ohjaillut Lurie saa hienosti taltioitua taistelun tuhovoimaisen intensiteetin. Sota inhottaa ja sen järjettömät mukamotiivit säälittävät, mutta sen olemassaoloa ei kannata kieltää.

Lähtöasetelma on tietty tuttu genren muista tuotoksista: päällystö mokailee, joten rivihessujen on hoidettava homma kotiin, niiltä osin kuin vain voi. Tapahtumat vyöryvät vastustamattomalla voimalla eteenpäin. Tiheän tuskaista tunnelmaa keventää sotilaiden hauska kieli. Dialogissa kukkivat hehkeät amisenglannin ilmaisut, kuten ’shitty ass roads’ ja ’your freaky ass might fall in love’.

Elokuvan ansiot ovat viileän uskottavassa tavassa käsitellä sotaa. Tilanteita ja edesottamuksia ei liikaa selitellä, analysoida tai kuorruteta piiloviesteillä erilaisissa vaikuttamistarkoituksissa. Tämä ei ole analytiikkaa vaan faktapohjaista raportointia. Tai ainakin niiltä osin kuin se jenkkien mielestä meni.

Näyttelijäkaarti on mielenkiintoisella tavalla nimekäs. Onhan siinä Orlando Bloom ja lisäksi Scott Eastwood, Milo Gibson sekä James Jagger. Ja aivan oikein kolmen viimeksi mainitun faijat ovat juuri ne, joita ajattelitkin heidän olevan. Nimidroppaus rosteriin voidaan lisäksi heittää Will Attenborough, jonka isoisä oli edesmennyt Sir Richard. Etenkin nuorempi Eastwood osoittaa tarvittavaa särmikkyyttä nousta A-tason toimintatähdeksi. Erinomaisen roolin vetäisee lisäksi Caleb Landry Jones.