The Miseducation of Cameron Post kotikatsomo

Viime vuoden Sundancen elokuvajuhlilla ihastuttanut ja Grand Jury Prizen voittanut Desiree Akhavan ohjaama independent-elokuva The Miseducation of Cameron Post (2018) kertoo Emily M. Danforthin esikoisromaaniin perustuvan tarinan Cameronista (Chloë Grace Moretz). Cameronin suhteen ystäväänsä Coleyyn (Quinn Shephard) tultua ilmi hänet lähetetään God`s Promise eheytymisleirille, missä konservatiivikristillisen yhteisön arvot törmäävät omaa seksuaalista identiteettiään etsivien nuorten elämään.

Moretz esittää lesboidentiteettinsä juuri löytänyttä, mutta muuten epävarmaa ja vähäpuheista Cameronia, joka muodostaa leirillä lämpimän ystävyyssuhteen Janeen (American Honeyn Sasha Lane) ja Adamiin (Revenantin Forrest Goodluck). Muista leiriläisistä muodostuu kollaasi monitasoisista henkilöistä, kuten uskonsa ja ihastustensa kanssa kamppailevista Erinistä (Emily Skeggs) ja Markista (Owen Campbell) sekä eheytymiseen uskovasta, mutta sympaattisesta pastori Rickistä (John Gallagher Jr.).

Kristillinen eheytys esitetään absurdina huumorin keinoin, mutta myös psykologisena vaikuttamisena ja henkisenä väkivaltana nuoria kohtaan, mikä toimii salakavalasti yrittäen saada heidät uskomaan sen opetuksiin. Nuorten todelliset tuntemukset tuodaan ilmi heidän eleensä paljastavilla lähikuvilla sekä nopeasti leikatuilla takaumilla, joissa käsitellään nuorten vaikeaa suhdetta vanhempiensa vaatimuksiin oikeanlaisesta käytöksestä. Cameroniin kokemuksiin samastumista tuetaan tyylillisesti sekoittamalla taidokkaasti leirin todellisuutta hänen kuvitelmiinsa.

Yhteiskunnan ulkopuolelle suljettujen nuorten kapina tuo vahvasti mieleen jo klassikoksi muodostuneen Milos Formanin Ken Keseyn vastakulttuuria ilmaisseen mielisairaalaromaanin filmatisoinnin Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest, 1975). God`s Promisen johtaja tohtori Lydia Marsh (Jennifer Ehle) hallitsee leiriä hoitaja Ratchedin tavoin kylmällä auktoriteetillaan sekä turvautumalla nuorten fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen.

The Miseducation of Cameron Postista ei muodostu yhtä vahvasti kerrottua kokonaisuutta kuin Formanin elokuvasta vaan se pyrkii kuvaamiensa nuorten tavoin löytämään tarinalleen oikean suunnan useiden sivupolkujen ja olemisen kuvauksen keskeltä. Poikkeuksellisesti nuoren lesbonaisen näkökulmasta kerrottuna tarinana se on erityisen tärkeä useimpien aihetta käsittelevien elokuvien kuten Tottelemattomuuden (Disobedience, 2017) keskittyessä vanhempiin päähenkilöihin. Samalla se haastaa amerikkalaisen elokuvan valtavirtaa yhä edustavien heteroseksuaalisen rakkauden kuvaamisen normeja.

Elokuva tarjoaa myös matkan arvoiltaan konservatiiviselle sekä kulttuuriltaan nostalgiselle 1990-luvulle muun muassa treeniohjelmien sekä aikakauden hittikappaleiden käytön kautta. Kuvakerronaltaan Yhdysvaltojen itärannikon kauniin syksyisen luonnon ja auringonvalon hyödyntäminen sekä indie-elokuvalle tyypillinen käsivarakuvauksen käyttö vahvistavat tapahtumien kytköstä todellisuuteen.

The Miseducation of Cameron Post onnistuu olemaan hauska, traaginen ja elämänmakuinen esittäessään nuorten kokemukset hiljaisten hetkien sekä suoran sananvaihdon ja huumorin kautta. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden ja erilaisten elämänvalintojen hyväksymisen rohkea ja realistinen käsittely tekevät elokuvasta merkittävän, mutta sen viesti olisi voitu välittää vielä tehokkaammin narratiivin ja tyylin tasolla.