Jäntevää kerrontaa ja tunteilevaa imelyyttä

New Yorkin tornien romahduksen seurauksena käynnistyi ennennäkemätön terroristijahti ympäri maapalloa. On selvää, että häkkiin joutuu pesuveren mukana syyttömiä ja vähemmän syyllisiä. Onko se sitten jonkinlainen yllätys? Muistissa on samankaltaista meininkiä Irakin sodan jälkimainingeissa pahamaineisessa Abu Ghraibin vankilassa. Suurvaltojen joutuessa kahnauksiin Geneven ja muilla vastaavilla sopimuksilla on lähinnä saniteettista arvoa.

The MauritanianThe Mauritanianin tarina seuraa Mohamedou Slahin edesottamuksia ja kärsimyksiä. Hänet vangitaan perhetaustansa takia Mauritiuksessa ja kiidätetään ilman oikeudenkäyntiä Kuuban Guantanamoon. Seuraa neljäntoista vuoden pitkä vankeus. Pelastukseksi koituu asianajaja Nancy Hollander, joka sisukkaasti apulaisineen ryhtyy ajamaan kannetta hatarin perustein tapahtunutta vangitsemista vastaan.

Kerronta on jäntevää ja luonteikasta. Käsikirjoituksen pohjana on Slahin kynäilemä muistiinpanoihin perustuva kirja, jota ilmestymisaikaan (2015) sensuroitiin surutta Yhdysvaltojen viranomaisten toimesta. Myöhemmin Slahin vapauduttua siitä julkaistiin kirjailijankin tarkoittama versio.

Henkilökuvia (Marley, Sky Ladder: The Art of Cai Guo-Qiang, Whitney) tehtaillut ohjaaja Kevin Macdonald hallitsee välineensä. Näyttelijöiksi on saatu osaavia taitajia, kuten Jodie Foster, Tahar Rahim, Shailene Woodley ja Benedict Cumberbatch. Viimeksi mainittu on toiminut osatuottajanakin. Kaikki hyvin siis? No ei aivan.

The MauritanianKokonaisuus pysyy hyvin kasassa loppuun asti, kunnes kuvaan astuu päälle liimattu tunteileva imelyys. Ote katoaa ja propagandistinen osoittelu vieraannuttaa. Sotilasviranomaiset tekivät epäilemättä tahattomia ja tahallisia virheitä, mutta räikeä kirkasotsainen puolueellisuus ei vahvista elokuvan sinällään tärkeää viestiä. Toki on oleellista selvittää, käsiteltiinkö Slahin tapausta asianmukaisesti. Yhtä tarpeellista olisi ollut pureutua syvemmin siihen, oliko Slahi syyllinen minkäänlaisiin terroririkoksin. Tietenkin tarina antaa ymmärtää, että näyttöä rikoksista ei voitu saada, koska niitä ei ollut. Pitää muistaa, että Slahin lanko oli Osama bin Ladenin neuvonantaja.

Slahi auliisti myöntää kuuluneensa Al Qaedaan ja harjoitelleensa heidän leireillään. Pelkästäänkö huvin ja joviaalin seuran vuoksi? Epätasaisuudesta huolimatta leffa herättää ajatuksia ja tuntemuksia.

* *
Arvostelukäytännöt