The Man Who Knew Too Much kotikatsomo

Alfred Hitchcockin brittikauden ohjaajanuran mieltymys vakoojatarinoihin on jo ilmeinen hänen elokuvassaan Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much, 1934). British Gaumontille tehdyn elokuvan Charles Bennettin ja D.B. Wyndham-Lewisin käsikirjoituksessa painottuu ydinperheen välisen dynamiikan kuvaus, joka vaikeuksista huolimatta selviää ulkoisten paineiden alla rikollisuuden uhasta ja viranomaisten kyvyttömyydestä huolimatta.

Sveitsin Alpeilla lomaileva Lawrencen perhe ystävystyy ranskalaisen Louis Bernardin (Pierre Fresnay) kanssa. Kun tarkka-ampujan luoti surmaa Bernardin saavat Bob (Leslie Banks) ja Jill (Edna Best) tietoonsa suunnitelman eurooppalaisen valtiomiehen murhaamiseksi Lontoossa. Ennen kuin he ehtivät jakaa tietonsa viranomaisille heidän tyttärensä Betty (Nova Pilbeam) kidnapataan. Tyttären takaisin saamisesta sekä salajuonen estämisestä tulee kilpajuoksu aikaa vastaan.

Vauhdikas rikoselokuva etenee salajuonesta vastuussa olevan rikollisjoukon johtajan Abbottin (Peter Lorre) taskukellon tarkkuudella. Seesteisemmästä Sankt Moritzin talviurheilun ja juhlinnan täyttämästä alkujaksosta siirrytään tarpeellisen pohjustuksen ja oivaltavan istutuksen jälkeen Lontooseen, jossa Bob sekä perheenystävä Clive (Hugh Wakefield) jäljittävät Bettyn kaapanneita rikollisia auringonpalvojien temppeliin.

Englantilaisuuden kepeä kommentointi dialogin tasolla rinnastuu ulkomaalaisten kärjistettyyn esittämiseen. Erityisesti ensimmäisiä roolejaan englanninkielisissä elokuvissa tehneeseen Saksasta paenneeseen Lorreen, joka hallitsee jokaista kohtaustaan. Vetoaminen eurooppalaiseen elokuvayleisöön on ilmeistä, joka täytyi äänielokuvan aikakaudella tehdä kalliiden kaksikielisten versioiden tuottamisen sijaan yhä enemmän ulkomaisia näyttelijöitä, aiheita sekä kuvauspaikkoja hyödyntämällä.

Tarina sidotaan aikansa 1930-luvun kiristyvään ilmapiiriin, ensimmäiseen maailmansodan perintöön sekä uskonnollisten ääriliikkeiden ja rikollisuuden nousuun. Elokuvansa huipennukseen Hitchcock lainasi tosielämän ammuskeluvälikohtauksesta, mutta onnistui samalla kunnioittamaan Howard Hawksin gangsterielokuvan Arpinaama (Scarface: The Shame of the Nation, 1932) räjähdysalttiiden rikollisten ja yhteiskunnan vihollisten kuvausta, jopa elokuvansa mainoslauseen tasolla.

Inspiraationa on saattanut myös toimia kansainvälistä huomiota saanut amerikkalaisen lentäjäsankarin Charles Lindberghin pojan kidnappaustapaus. Elokuvan juonellisena MacGuffinina olevan kidnappauksen jälkeen sivuun jäävä Betty on neuvokkaana nuorena naisena esiaste Hitchcockin tulevien elokuvien Nainen katoaa (The Lady Vanishes, 1938) ja Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt, 1943) hahmoista.

Ihmiskehoon keskittyviä lähikuvia sekä subjektiivisia otoksia käytetään ajalle innovatiivisesti ja Hitchcockin varhaisten huipputeosten hengessä. Katsoja tietää aina tarpeeksi juonen seuraamiseksi, jonka lyhyestä kestosta on ammattimaisesti leikattu kaikki elämän tylsät kohdat pois. Kovin syvällistä sisältöä tältä yllättävänkin komedialliselta valtavirran jännityselokuvalta on auteur-kriitikoiden tavoin kuitenkin turha tulkita.

Tiivistyvää jännitystä kasvatetaan elokuvan huippukohdassa Arthur Benjaminin säveltämän Storm Clouds Cantata -orkesterikappaleen avulla aina crescendoon asti, joka toimii elokuvan draaman kaaren huippukohtana. Mukana ovat Hitchcockille tyypillisesti erilaisten fobioiden kohtaamiset aina hammaslääkärin vastaanotosta korkeanpaikan aiheuttamaan vertigoon. Tekniseltä puolelta perustason dvd-uudelleenjulkaisu on suomenkieliseltä tekstitykseltään virheitä täynnä.

Hitchcockin kansainvälisen rikollisuuden pariin sijoittuvat vakoojaelokuvat hioutuivat huippuunsa hänen seuraavassa ohjaustyössään 39 askelta (The 39 Steps, 1935) ja jatkuivat hänen siirryttyään Yhdysvaltoihin. Siellä hän ohjasi vuonna 1956 Mies joka tiesi liikaa elokuvasta amerikkalaisen uusintaversion, jonka loppuun hiotut ja Technicolor-väreissä hehkuvat puitteet vetoavat allekirjoittaneeseen enemmän. Alkuperäinen Mies joka tiesi liikaa tarjoaa kuitenkin kiinnostavan ajankuvan jännityksen mestarin taituruudella kertomana.