The Lego Movie kotikatsomo

The Lego Movie on vuoden kiinnostavimpia lastenelokuvia. Kyyninen voisi lytätä elokuvan pelkäksi lelumainokseksi, mutta sellaiseksi teos on aivan liian kunnianhimoinen. Lego on lelujen maailmassa sen luokan jättiläinen, ettei brändi tarvitse mitään vetoapua elokuvasta.

Lego Movien hienous on sen käsikirjoituksessa. Toisin kuin lapsille suunnatuissa elokuvissa yleensä legoleffan tarina ei ole suoraviivaisen simppeli vaan edellyttää avautuakseen tarkkavaisuutta. Tarina on rakennettu leikinomaiseksi sekamelskaksi, joka on silti dramaturgisesti johdonmukainen. Kokonaisuuden palaset loksahtavat paikoilleen vähitellen, mikä on katsojalle sekä haasteellista että palkitsevaa. Kerronnan rakenne ei ole nuoremmallekaan katsojalle liian vaikea, pikemminkin päinvastoin. Tarinan leikkimäinen rytmi saa paremman jalansijan lapsen avoimesta mielikuvitusmaailmasta kuin tarinakaavojen kangistamasta aikuisen järkeilystä.

Leikin luovuutta korostavassa ja kunnioittavassa tarinassa on kuitenkin ongelmansa. Elokuvan sukupuolivinoutumaa en pitäisi niinkään pahana, sillä kyse on kymmenvuotiaan pojan leikistä, joka on tunnetusti korostetun maskuliinista. On myös paikallaan huomioida, että Legon rakennussarjoissa naishahmoja on edelleen vähän vaikka tilanne onkin parantunut takavuosista, jolloin 99 % legohahmoista oli kypärä- tai koppalakkipäisiä ukkeleita.

Sukupuolivinoutumaa vakavampi ongelma on elokuvan väkivaltaisuus, joka on täysin tarpeetonta ja turhaa, ja myös Legon edustaman ideologian vastaista. Kyse ei ole kukkahattutätimäisestä nipottamisesta vaan empiirisesti havaitusta konkretiasta. Legoja eniten rakentelevat 6–12-vuotiaat omaksuvat erittäin herkästi vaikutteita leikkeihinsä juuri audiovisuaalisesta kerronnasta. Legorakennelmien romuttaminen ja vauhdikas seikkailu ovat luonteva osa leikkiä, mutta väkivalta ei sitä ole.

Väkivalta ei ole nastaa, vaikka elokuvassa lallatellaankin kaiken olevan nastaa. Seikkailuun liittyvän toiminnan väkivaltaiset painotukset ja ahdistavat elementit ovat muutoin nerokkaassa elokuvassa masentavia rimanalituksia, jotka lapsikatsoja siirtää omiin leikkeihinsä väistämättömästi. Lopputulema ei hymyilytä. Tekijöillä ei ilmeisesti ole ollut mitään käsitystä lapsen käytökseen vaikuttavista tekijöistä. Lopun yhteistyön ylistykset kaikuvat tässä suhteessa kuuroille korville.

Lopputuloksen kannalta tämä on sääli. Lego Movie on teknisesti hienosti toteutettu ja sen kerronta on kunnianhimoista ja oivaltavaa, eikä leikin vapautta ja luovuutta korostavassa sisällössäkään ole mitään vikaa – kunnes legoukot alkavat mätkiä toisiaan.