Sarjamurha piristää arkea
Näyttelijälegenda Robert Carlylen esikoisohjaus The Legend of Barney Thomson on sysimustaa huumoria sisältävä tarina Barney Thomson -nimisestä parturista, jonka elämässä ei tapahdu mitään. Barney sinnittelee työssään, vaikka asiakkaat eivät pidä Barneystä, eikä Barney asiakkaista. Barneyn elämä on tylsempääkin tylsempää, ja Barneyn mielestä tämä on oikein hyvä juttu.
Kaikki siis hyvin, kunnes Barneyn elämä menee raiteiltaan pomon ilmoittaessa että parturointi oli sitten Barneyn osalta tässä. Tilanne näyttää pahalta, ja kaupungissa riehuu kaiken lisäksi sarjamurhaaja. Barneyn elämässä alkaa tapahtua outoja asioita, tahtoipa hän sitä tai ei.
Elokuva perustuu Douglas Lindsayn romaaniin The Long Midnight of Barney Thomson, ja kirjailija on ollut myös muokkaamassa käsikirjoitusta. Carlyle itse esittää elokuvassa nimihenkilöä ja hieno luonnenäyttelijä Emma Thompson nähdään Barneyn äitiä, joka tuntuu vähät välittävän poikansa elämästä, bingo ja rokki ovat tärkeämpää. Lisää uskottavuutta elokuvaan tuo vanha kunnon Ray Winstone, joka saa tällä kertaa kähistä poliisin roolissa.
The Legend of Barney Thomson ammentaa mustan huumorinsa sarjamurhaajafiktiosta, ja tekee tämän hienon vähäeleisesti ja osoittelematta. Vankat näyttelijäsuoritukset tukevat mainiosti maanläheistä ja lakonista kerrontaa, ja Glasgow'n likaisenruskean ankea vanha teollisuusmiljöö korostaa Barneyn latteaa sielunmaisemaa ja tylsää elämää.
Ohjaajana Robert Carlyle, itsekin Glasgow'n poikia, on osannut valita oikeat kuvauspaikat, kuvista välittyy aitous ja uskottavuus. Vaikka elokuva ei juonellisesti ihmeempiä tarjoakaan, on The Legend of Barney Thomson kuitenkin vahva esikoisohjaus, hieno pikkufilmi, josta on helppo pitää.